Browsing by Author "Moisio, Pirita Kukka-Anneli"

Tutkielman tavoitteena on vuosien 1968 – 1971 välille sijoittuvan tapaustutkimuksen kautta selvittää, miten ympäristöongelmien kentän eri toimijat hahmottivat ihmisen ja luonnon välisen suhteen. Tutkielmassa perehdytään siihen, kumman hyvinvointia pidettiin tärkeämpänä, ihmisen vai luonnon. Työn keskeinen tarkoitus on analysoida, kuinka selkeästi ympäristöongelmat hahmotettiin abstraktimmalla, käsitteellisellä tasolla. Ajattelivatko eri toimijat nimenomaan ympäristönsuojelua vai olivatko he huolestuneita ihmisen elinympäristön saastumisesta? Tapaustutkimuksen tarkkana kohteena on Suomessa 1960-luvun lopulla käynnistynyt elohopeakeskustelu, jossa arvioitiin ja kiisteltiin selluloosa-, paperi- ja klooriteollisuuden jätevesipäästöjen sisältämän elohopean vaikutuksesta vesistöjen ravintoketjuihin. Käydyn keskustelun keskeisiä osapuolia olivat Suomen luonnonsuojeluyhdistys ja sen puheenjohtaja Pekka Nuorteva, Lääkintöhallitus sekä yksittäiset kotimaiset ja kansainväliset asiantuntijat. Tärkeimpänä aineistona tutkielmassa toimii Sirkka-Liisa ja Pekka Nuortevan Kansallisarkistolle luovuttama elohopeakokoelma, jonka sisältämästä laajasta aineistosta keskeisimmäksi aineistokorpukseksi on valittu eri toimijoiden lähettämiä kirjeitä ja sanomalehtiaineistoa. Tätä perusaineistoa on tuettu yksittäisillä Lääkintöhallituksen arkistoista löytyneillä kirjeillä. Tutkielman analyysivaihe etenee Lääkintöhallituksen ympärillä käydystä keskustelusta kohti asiantuntijoiden ja luonnonsuojelijoiden välistä keskustelua ja näihin toimijaryhmiin liittyvää uutisointia. Työn keskeisimpinä teoreettisena lähtökohtana toimii diskurssianalyysi. Diskurssin käsitteen avulla perehdytään niihin todellisuuden tuottamisen ja ymmärtämisen tapoihin, joiden kautta käsitykset ihmisen ja luonnon välisestä arvojärjestyksestä syntyivät. Diskurssianalyysin käsitteistöä, ja sitä tukevien metodien käsitteistöä on hyödynnetty tutkielmassa ennen kaikkea aineiston analyysissa. Lisäksi tutkielmassa käytetään toimijaverkkoteoriaa, jonka avulla varmistetaan se, että analyysi huomioi sosiaalisen todellisuuden, eli luonnon omien prosessien, vaikutuksen eri ajatusmalleihin. Työn aineisto- ja aikarajauksen tukena on hyödynnetty tapaustutkimuksen ajatusmalleja tapauksen teoreettisesta luonteesta ja tutkijan tapauksen suhteen suorittamasta valinnasta. Keskeinen havainto tutkielmassa on, että aikalaiskeskustelua hallitsi huoli ihmisen terveydestä. Terveysdiskurssi painottui läpi koko tutkimusajanjakson. Erityisesti terveysdiskurssi nousi esiin Lääkintöhallituksen ympärillä käydyssä uutisoinnissa ja kirjeenvaihdossa. Toinen vahvasti esiin noussut diskurssi oli tiede- ja asiantuntijadiskurssi. Keskustelun osapuolet pyrkivät jatkuvasti heikentämään toistensa asiantuntija-asemaa ja korostamaan omaa asiantuntijuuttaan. Lisäksi suomalaista asiantuntijuutta peilattiin vahvasti kansainväliseen asiantuntijuuteen, jolle eri toimijat antoivat suurta arvoa. Sen sijaan luontodiskurssin osuus analysoidussa aineistossa oli vähäinen. Tutkielman keskeinen johtopäätös on se, että elohopeakeskustelussa oli aikalaistoimijoiden perspektiivistä katsottuna kyse ennen kaikkea ihmisen elinympäristöön kohdistuvasta uhasta, ei yleisesti biodiversiteettiä uhkaavasta vaarasta. Ympäristöongelmaan kiinnitettiin huomiota nimenomaan ihmisen hyvinvoinnin vuoksi, ja luonnontilasta huolestuneet luonnonsuojelijatkin vetosivat ihmisen terveyteen kohdistuvaan uhkaan saadakseen yleisen mielipiteen puolelleen.