Browsing by Author "Mursu, Noora"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan villin luonnon (engl. wilderness) käsitehistoriaa. Villin luonnon käsitettä on käytetty uskonnollisissa yhteyksissä, eri aatteissa ja filosofian suuntauksissa. Se liittyy filosofiassa 1800-luvun amerikkalaiseen transsendentalismiin ja 1960-luvullla syntyneeseen ympäristöfilosofiaan. Ympäristöfilosofian piirissä käsitettä on varsinkin 1990-luvulta alkaen kritisoitu vanhentuneeksi. Historiallisesti se on kytköksissä myös luonnonsuojeluliikkeen syntyyn ja leviämiseen sekä ympäristötietoisuuden nousuun. Työn päälähteet ovat amerikkalaisen transsendentalismin teokset, villin luonnon historiaa käsittelevät teokset sekä sen 1990- ja 2000-lukujen ympäristöfilosofinen vastustus ja puolustus. Työssä käydään läpi villin luonnon käsitehistoriaa ja käsitettä vastaan esitettyä kritiikkiä. Siinä eritellään tapoja, joilla käsitettä on käytetty filosofiassa vuosisatojen aikana. Lopuksi siinä esitetään arvio siitä, mistä syistä käsitteen sisällöt ovat vaihdelleet ja miksi se on kohdannut niin suurta kritiikkiä ja on joutunut epäsuosioon nykyisissä ympäristökeskusteluissa. Työssä pyritään selkeyttämään villin luonnon käsitehistoriaa. Villin luonnon käsite sijoittuu sekä ympäristöfilosofiaan että sitä edeltävään aikaan. Ympäristöongelmat ovat olleet suurena syynä ympäristöfilosofian syntymiselle. Täten villin luonnon käsitteen ympärillä käydyssä keskustelussa näkyy, kuinka ihmisten aiheuttamat ympäristöongelmat ovat vaikuttaneet ymmärrykseemme ihmisyydestä, luonnosta sekä ihmisen ja luonnon suhteesta. Työssä esitetään, että ihmisen ja luonnon erottelun tavat sekä muutokset luontokäsityksissä ovat usein syynä erimielisyyksiin villin luonnon käsitteestä. Luonto on nähty staattisena, pahana, hyvänä, uhkaavana, pelottavana, muuttuvana sekä suojeltavana. Lisäksi työssä esitetään, että keskusteluissa villistä luonnosta ihmisen ja luonnon ero on usein ymmäretty pelkästään dikotomiana.