Browsing by Author "Myllyaho, Sanni"

Kun kuva Alan Kurdin ruumiista huuhtoutuneena turkkilaiselle rannalle läpäisi kansainväliset tiedotusvälineet, myös Suomessa keskusteltiin vilkkaasti julkisuudessa siitä, onko oikein julkaista kuva tunnistettavissa olevasta kuolleesta lapsesta. Alan Kurdin kuva teki hetkeksi näkyväksi lapsen kärsimyksen todistamiseen liittyvän visuaalisen tabun. Boltanskin ja Thévenot'n mukaan omien tekojen oikeuttaminen on välttämätöntä kaikessa inhimillisessä kanssäkäymisessä, mutta se tulee näkyväksi vasta kiistassa. He erottavat kuusi eri arvomaailmaa, joista käsin oikeuttamista tapahtuu: inspiraation, kodin, kansalaisuuden, maineen, markkinoiden ja teollisuuden arvomaailman. Visuaalisen tabun todistaminen on aina kulttuurisesti säänneltyä ja niin katsojien, kuvaajien kuin uutistoimituksien on oltava valmiita oikeuttamaan katsettaan. Pro gradu -tutkielmassani tutkin, mistä arvomaailmoista käsin lapsen kärsimysten todistamista oikeutetaan neljän eri uutiskuvan kohdalla ja mistä mahdolliset erot johtuvat. Nilüfer Demirin Alan Kurdista ottaman kuvan lisäksi aineistoni rakentuu kolmen muun kuvan ympärille, joiden julkaisemisesta tai ottamisesta on Suomessakin käyty keskustelua: Meeri Koutaniemen silpomiskuvat, Sara Naomi Lewkowiczin kuvat perheväkivallasta sekä Mahmoud Raslanin kuva Aleppon ilmaiskusta selvinneestä Omran Daqneeshista. Aineistoni koostuu artikkeli-, kommentti-, ja haastatteluaineistosta. Artikkeli-, ja kommenttiaineistoni koostuu näitä kuvia käsittelevistä meta-artikkeleista ja niiden kommenteista Helsingin Sanomissa. Lisäksi toteutin seitsemän kuvallista haastattelua, joissa katsoimme yhdessä haastateltavan kanssa näitä neljää kuvaa ja keskustelimme niistä. Seitsemästä haastateltavastani kuusi pohti jotenkin työnsä puolesta representaatiota. Luhtakallio ja Ylä-Anttila ovat kehittäneet Boltanskin ja Thévenot'n oikeuttamisteorian pohjalta julkisen oikeuttamisen analyysi (JOA) -tutkimusmenetelmän, jonka avulla voidaan tarkastella, mistä arvomaailmoista käsin eri argumentteja oikeutetaan ja minkä arvon eri arvomaailmat saavat. JOA:n avulla tarkastelen, miten eri aineistoissa eri kuvia oikeutetaan ja mistä mahdolliset erot kertovat. Kaikkien kuvien ja kaikkien aineistojen kohdalla useimmin viitattiin kodin arvomaailmaan. Kodin arvomaailmasta käsin oikeutettiin, kun vedottiin lasten oikeuksiin tai kuvan aiheuttamiin tunteisiin. Erityisesti artikkeleissa ja kommenteissa “tunnepoliisit” ikään kuin vahtivat oikeaa tapaa tuntea kuvan äärellä ja kommenteissa keskusteltiin paljon omista muiden tunteista. Alan Kurdin kohdalla katsojien tunteet nähtiin kuvan julkaisua oikeuttavana seikkana ja tunteita kuvattiin jopa katharttisina. Silpomiskuvien kohdalla taas kuvien julkaisua kritisoitiin kodin arvomaailmasta käsin, sillä katharsiksen sijaan ne aiheuttivat monissa kommentoijissa vastenmielisyyttä. Huomiota herättävää on myös, miten paljon kuvien ottamista ja julkaisua oikeutettiin sen ikonisuudella. Useimmin ikonisiksi nähtiin Omran Daqneeshin ja Alan Kurdin kuvat, mutta silpomis- tai perheväkivaltakuvia harvemmin. Erityisesti viimeisimmän kohdalla viitattiin muita kuvia harvemmin myös aiheen yhteiskunnalliseen merkittävyyteen, vaikka perheväkivalta on Suomessakin iso ongelma. Tutkielmani valossa lapsen kärsimyksen todistamisen oikeuttaminen liittyy kuvaustilannetta laajemmin kulttuurisiin käytäntöihin, joissa valokuvien merkitys syntyy, ymmärrykseen erilaisten teemojen yhteiskunnallisesta merkityksestä ja toisaalta käsitykseen journalismin merkityksestä. Kärsivän lapsen ideaalisuus esimerkiksi vaikutti siihen, miten suojeltavana häntä pidetään. Aineistossani kielteisimmin suhtauduttiin perheväkivaltakuvassa näkyvän valkoisen lapsen kuvan julkaisuun. Mitä voimakkaammin kodin arvomaailma liitettiin tiettyyn kuvaan, sitä vähemmän sen julkaisua ja ottamista tarkasteltiin kriittisesti. Siinä missä silpomiskuvissa rodullistaminen tunnistettiin suhteellisen hyvin, Alan Kurdin kuvalla sama rodullistamisen mekanismi jäi usein näkymättömäksi.