Browsing by Author "Myllykangas, Anni"

Suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään kuuluu äitiys- ja lastenneuvolatoiminta, johon valtaosa vanhemmista osallistuu. Sanallisen ohjauksen lisäksi vanhemmille jaetaan neuvolassa raskausaikaa ja lapsen hoitoa käsitteleviä esitteitä ja opasvihkoja. Tutkimuksen kohteena on vanhempiin kohdistuva hallinta.Tarkoituksena on kartoittaa, millaista toimijuutta oppaat rakentavat vanhemmista ja millaisia odotuksia toimijaan kohdistuu, kun kontekstina ovat erilaiset riskitekijät. Ilmaisujen uusia tapoja jäljitetään vertaamalla nykypäivien ohjeistuksen sisältöä 1980-luvulla ilmestyneiden oppaiden sisältöön. Teoreettinen viitekehys perustuu ranskalaisen filosofin, Michel Foucaultn käsitteistä tehtyihin tulkintoihin vallasta ja biopoliittisesta hallinnasta. Sairauksien ja vaarojen ennaltaehkäisyyn pyrkivässä hallinnassa vastuuta siirretään toimijalle itselleen. Kiinnostuksen kohteena on selvittää, millaisilla keinoilla tätä vastuuttamista tavoitellaan ja millaisia subjekteja tässä prosessissa pyritään rakentamaan. Aineistona käytetään neuvoloissa vanhemmille jaettavia opasvihkoja ja -lehtisiä sekä Kansaneläkelaitoksen jakaman äitiyspakkauksen sisältämiä oppaita. Vanhemmat oppaat ovat pääosin Mannerheimin Lastensuojeluliiton tuottamaa. Aineisto analysoidaan Norman Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin avulla. Keinoja hallinnan siirtämiseen toimijalle itselleen etsitään tarkastelemalla tekstin mikrodynamiikkaa: puhutteluja, kielioppia ja sanastoa. Lopuksi yhdistetään tekstuaalisesta tasosta tehdyt tulkinnat laajempaan sosiaaliseen kontekstiin. Ennaltaehkäisyyn pyritään vastuullistamis- ja muutosdiskurssin kautta. Vastuullistamisdiskurssi liittyy äidin raskauden aikaiseen käyttäytymiseen ja sen myötä sikiöön kohdistuvien riskien pienentämiseen. Riskit ilmaistaan niiden toteutumisen todennäköisyyttä kertomatta. Tätä kautta äitiä vastuullistetaan muuttamaan käytöstään haluttuun suuntaan. Ollakseen vastuullinen yksilön on oltava aktiivinen, ottaa asioista selvää ja toimia ohjeistuksen mukaan. Muutosdiskurssi ilmentyy yleisissä elintapa- ja ravintosuosituksissa, ja sen kohteena ovat molemmat vanhemmat. Diskurssi painottaa terveellisten elämäntapojen omaksumista. Siinä missä vastuullistamisdiskurssi on nykyoppaissa vahvempi kuin vanhoissa oppaissa, on muutosdiskurssi vallalla myös 1980-luvun ohjeistuksessa. Analyysi osoittaa, että riskin kategoria on nykyoppaissa hallitsevampi ja laajempi kuin aikaisemmin. Raskautta hallitaan riskin kautta. Siinä missä aiemmin vastuu oli jakautunut useammalle taholle, on se nykyään yksilöllistynyt koskemaan etupäässä äitiä. Lapsen rooli on oppaiden puheessa myös keskeisemmällä sijalla kuin aikaisemmin. Analyysin perusteella voidaan myös todeta, että vaikka isän toimijuus perheessä on muuttunut tasa-arvoisemmaksi suhteessa äidin toimijuuteen, se jää silti ohueksi. Ohjeistus on myös paikoin ristiriitaista ja epäselvää. Koska materiaalin jakelijana toimii julkinen taho, tähän seikkaan kannattaisi kiinnittää huomiota.