Browsing by Author "Myllys, Jukka-Pekka"

Tutkimuksessa sovelletaan organisaatioiden, johtamisen ja psykologian tutkimuksessa sekä työhyvin- ja -pahoinvoinvointitutkimuksessa käytettyä engagement-käsitettä viestinnän tutkimukseen. Työssä esitellään ensin työntekijän työssään kokemaa engagementia ja sen erilaisia määritelmiä sille omemmissa konteksteissa. Tämän jälkeen engagement tuodaan osaksi viestinnän tutkimusta asemoimalla se sen viestinnän tutkimuksessa käytettyihin lähikäsitteisiin. Työ kysyy, millaisia yhteyksiä engagementilla ja organisaation sisällä tapahtuvan viestinnän välillä on. Millä tavoin viestintä vaikuttaa engagementiin? Millaisia tarkastelumalleja työelämän muutostilanteisiin tarjoaa engagementin ja viestinnän yhdistäminen? Työn teoreettisesta luonteesta johtuen kuljetetaan tutkimuskysymyksiä läsnä läpi koko työn. Tutkimuksen tavoitteena on luoda yksi ensimmäisistä suomenkielisistä katsauksista engagementiin ja viestintään sekä tarkastella teoreettisesti organisaation sisäisen viestintäkulttuurin ja engagementin välisiä yhteyksiä. Lopulta työ tavoittelee uutta teoriaa, joka toimisi perusteltuna synteesinä kahden erilaisesta tutkimustraditiosta kumpuavan teorian välillä. Työ alkaa katsauksella engagement-käsitteestä tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen. Engagement-kirjallisuuden uranuurtajana pidetään yleisesti yhdysvaltalaista organisaatiokäyttäytymisen professoria William A. Kahnia, joka on määritellyt engagementin psykologiseksi presenssiksi. Kahnin määritelmän rinnalle nostetaan valikoituja tuoreempia tutkimuksia, joilla pyritään yhtäältä täydentämään Kahnin määritelmää, toisaalta osoittamaan käsitteen monimuotoisuus ja se seikka, ettei määritelmästä vieläkään olla yksimielisiä. Samalla todetaan, että käsitteen tutkimus Suomessa on ollut vähäistä, mistä kertoo jo käsitteen suomentamiseen liittyvä problematiikka. Lisäksi koetaan tarpeelliseksi arvioida 1990-luvun Yhdysvalloissa luodun teorian soveltuvuutta 2010-luvun suomalaisen työelämän tarkastelemiseen. Engagement asemoidaan viestinnän tutkimukseen suhteuttamalla se käsiteanalyyttisellä tarkastelulla sen viestinnän tutkimuksessa esiintyneisiin lähikäsitteisiin kuten job involvementiin, flow’hun, mindfulnesiin, motivaatioon, luovuuteen ja commitmentiin. Viestinnän ja engagementin nivoutumista toisiinsa kuvataan tarkastelemalla engagementia viestinnän eri tutkimustraditioista – prosessimallista, semioottisista malleista ja lopuksi rituaalimallista – käsin. Viestinnän rituaalimalli osoittautuu perustellusti hedelmällisimmäksi jatkotutkimuksen alustaksi, minkä johdosta sitä käytetään pohjana työn loppupuolella esittävässä teorianmuodostuksessa. Rituaalimallin ja engagementin yhdistelmän havaitaan myös sopivan työelämän muutostilanteissa tapahtuvan toiminnan tarkastelemiseen. Viestinnän ja engagementin välillä on havaittavissa selviä yhteyksiä, joita työssä eritellään yksityiskohtaisesti. Viestintä vaikuttaa työntekijän mahdollisuuteen kokea engagementia työssään sekä suoraan että välillisesti. Työyhteisössä korostuu esimiehen rooli engagement-kokemuksen mahdollistajana. Viestinnän huomataan voivan parantaa myös sellaisia engagementin taustatekijöitä, jotka eivät suoraan ole viestinnästä riippuvaisia. Viestinnän nähdäänkin olevan kiinteässä yhteydessä tiettyihin engagementin psykologisiin ehtoihin. Työn loppupuolella esitetään kolmivaiheinen malli työyhteisön engagementista, joka pohjaa Kahnin tutkimukseen laajentaen sitä ja eritellen tarkemmin niitä viestinnällisiä tekoja, jotka saavat engagementin nousemaan tai taantumaan. Teoria sitoo työn tutkimuskysymykset yhteen kuvaamalla kuinka engagement voidaan tietyllä tasolla saavuttaa myös ilman viestintää, kuinka viestinnälliset teot voivat vaikuttaa siihen kannustavasti, ja kuinka valveutunut organisaatioviestinnän järjestäminen voi edesauttaa ja kasvattaa työyhteisössä koettavaa engagementia.