Browsing by Author "Nevala, Leea"

Väkivaltainen käyttäytyminen rikkoo yhteiskunnallista moraalista järjestystä ja määritellään usein poikkeavaksi toiminnaksi. Tyttöjen väkivaltainen käyttäytyminen rikkoo moraalista järjestystä usealla tavalla, koska kulttuurisesti perinteiseen tyttökuvaan ei liitetä avoimen väkivaltaista ja aggressiivista käyttäytymistä. Sekä tutkimuksen että julkisen keskustelun piirissä tyttöjen väkivaltainen käyttäytyminen nousee ajoittain esiin ja keskusteluissa esitetään huoli tyttöjen käyttäytymisen muutoksista. Tämän tutkimuksen lähtökohta on tarkastella tyttöjen käyttämää väkivaltaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulkitsemana ja tutkia sosiaalityöntekijöiden muodostamia merkityksiä väkivallalle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu tyttöjen käyttämän väkivallan aiemmasta tutkimuksesta sekä Mary Douglasin moraalisen järjestyksen teoreettisista näkemyksistä. Käytän Mary Douglasin näkemyksiä siitä, miten kulttuuriset perusarvot määrittävät kategorioita ja luovat sääntöjä, joiden varaan kulttuurit rakentuvat. Teorian lähtökohtana on, että ihmisen maailma asettuu moraalin ja politiikan sääntöjen alaiseksi, ja ihmisillä on taipumus selittää vastoinkäymisiä ja luoda niille erilaisia selittämisen malleja. Tässä tutkimuksessa väkivaltaa tarkastellaan moraalijärjestelmää rikkovana toimintana, jolle haetaan kategorioiden avulla merkityksiä. Väkivallan seurauksena moraalinen järjestys murtuu ja rikkomukselle on annettava selitys. Tutkimusaineisto koostuu neljästä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 14 lastensuojelussa työskentelevää sosiaalityöntekijää. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimuskohdetta lähestytään sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jossa tieto muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja on sidoksissa puheessa muodostuviin tulkintoihin. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytetään kategoria-analyysia, jonka avulla tutkitaan sosiaalityöntekijöiden puheessa ilmenevää väkivallan luokittelua ja väkivallalle annettuja selityksiä eli selontekoja. Tutkimuksen ensimmäisenä tuloksena on väkivallan kaksijakoinen luonne. Sosiaalityöntekijät nimeävät väkivallan muodoiksi henkisen ja fyysisen väkivallan, joista fyysinen väkivalta päätyy lastensuojelun tietoon henkistä useammin. Fyysinen väkivalta saattaa olla lastensuojeluilmoituksen pääasiallinen syy ja sai sosiaalityöntekijöiden kuvauksissa selkeämmän roolin väkivallalle annetuissa merkityksissä. Henkinen väkivalta näyttäytyy piiloon jäävänä ja tulee ilmi lastensuojelun työskentelyssä ikään kuin sivutuotteena. Henkinen väkivalta tapahtuu tyttöporukoiden ja vertaissuhteiden sisällä ja sillä on vakavia seurauksia. Fyysinen väkivalta kohdistuu uhrin lisäksi myös osaltaan ympäristöön, koska fyysisen väkivallan muodot näyttäytyvät ympäristössä huomiota herättävinä ja niistä ilmoitetaan herkemmin viranomaisille. Toisena tutkimustuloksena ovat sosiaalityöntekijöiden väkivallalle antamat metodologisen individualismin ja metodologisen holismin selitykset. Keskeisenä selittävänä tekijänä tytön väkivaltaiselle käyttäytymiselle on tytön kasvuolosuhteet. Väkivalta ymmärretään osana moniulotteista elämäntilannetta, johon vaikuttavat niin perheen yksilöllinen sukuhistoria, kasvuolosuhteet ja vuorovaikutussuhteet kuin ystävyyssuhteet ja yhteiskunnalliset ja kulttuuriset olosuhteetkin. Analyysin perusteella sosiaalityöntekijät antavat tyttöjen käyttämälle väkivallalle merkityksiä monitieteellisistä taustatiedoista käsin ja osoittaa, että sosiaalityöntekijät hyödyntävät laaja-alaista tutkimustietoa työssään. Kolmantena tutkimustuloksena esitetään, että katumuksen osoittaminen toimii lastensuojelussa ritualistisena toimintana, jolloin tyttö puhdistautuu väkivallanteosta. Katumuksen osoitus, teosta puhuminen ja teon työstäminen näyttävät muodostavan keinon, jolla tyttö johdatellaan takaisin moraalisen järjestyksen maailmaan. Lastensuojelun asiakastapaamisessa on elementtejä ritualistisesta käytännöstä, jossa tapaamisen odotetaan menevät tietyllä tavalla ja katumuksen kautta nuoren on mahdollisuus luoda parempia toimintatapoja ja ymmärtää tekonsa moraalinen vääryys.