Browsing by Author "Niemeläinen, Johannes"

Suomen yksityisalojen työeläkejärjestelmä perustettiin 1960-luvulla hajautuksen periaatteelle. Työeläkejärjestelmän hajautus tarkoittaa, että työeläkkeiden toimeenpanoa hoitaa useita yksityisiä työeläkevakuutusyhtiöitä, eläkesäätiöitä ja -kassoja. Hajautuksen vastakohta on keskitetty työeläkejärjestelmä. Työeläkejärjestelmän hajautusta perusteltiin järjestelmää pystytettäessä muun muassa eläkerahastososialismin pelolla. Vuosikymmenten saatossa maailma ja työeläkejärjestelmä ovat muuttuneet. Niin ovat muuttuneet myös hajautuksen perusteina käytetyt argumentit. Vaikka historialliset hajautusta perustelevat argumentit ovat muuttaneet merkityksensä, järjestelmän hajautusta ei kyseenalaisteta. Hajautettu työeläkejärjestelmä on institutionaalinen polku, jota pitää polulla työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivinen institutionaalinen logiikka. Työeläkejärjestelmän hajautusta tukevat eri diskurssit, joita perustellaan argumenteilla kuten sijoitustoiminnan tehokkuus ja kilpailu. Hajautusta perustelevat argumentit ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana selvästi. Diskurssit eivät ole kuitenkaan muuttuneet vähemmän järjestelmää tukeviksi, vaan uusilla argumenteilla ja niiden taustalla olevilla uskomuksilla pidetään yllä työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivista institutionaalista logiikkaa. Hajautuksen institutionaalinen logiikka on muuttunut, kun sen taustalla olevat diskurssit, argumentit ja uskomukset ovat muuttuneet. Muutos on kuitenkin ollut dynaamisen, endogeenisen prosessin tulos. Keskeisessä osassa muutoksessa ovat olleet järjestelmän sisäpiiriläiset, politiikan muodostajat. Heidän kommunikaatioprosessissaan luodaan ja uusitaan työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivista institutionaalista logiikkaa. Tutkimuskirjallisuudessa ja julkisuudessa on esitetty myös työeläkejärjestelmän hajautusta vastustavia argumentteja ja perusteluja. Ne eivät ole kuitenkaan heiluttaneet hajautuksen institutionaalista logiikkaa. Työeläkejärjestelmän sisäpiiriläisten eli politiikan muodostajien haastatteluissa kuva työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivisen institutionaalisen logiikan vahvuudesta varmistui. Politiikan muodostajat tuottivat hajautusta tukevaa diskurssia haastatteluissa uudelleen. Työeläkejärjestelmän hajautuksen logiikka ei ole murtumassa. Huolimatta logiikan sisällä tapahtuneesta muutoksesta ei hajautettu työeläkejärjestelmä ole suistumassa institutionaaliselta polultaan. Hajautusta pitävät yllä erilaiset diskurssit. Argumentit ja uskomukset diskurssien taustalla ovat vaihtuneet ja uusia diskursseja on syntynyt, eikä ole käynyt niin, että merkittävää vastadiskurssia olisi syntynyt. Karrikoidusti voidaan jopa sanoa, että hajautuksen institutionaalista logiikka pidetään aktiivisesti yllä myös lainsäädännön avulla, kun eläkeyhtiöiden välisiä kilpailunesteitä on poistettu. Vaikka työeläkejärjestelmän hajautuksen diskursiivinen institutionaalinen logiikka ei ole murtumassa, tapahtuu siinä dynaamista, endogeenista muutosta. Lisäksi on kehittymässä vastadiskurssi hajautuksen institutionaalista logiikkaa tukeville diskursseille. Työeläkejärjestelmän legitimiteetti työnantajien keskuudessa on rapistumassa, mikä voi johtaa siihen, että hajautettu työeläkejärjestelmä syöksyy institutionaaliselta polultaan.