Browsing by Author "Niemi, Niina"

Italialainen autonomivasemmistolainen teoreetikko Antonio Negri julkaisi vuonna 1981 teoksensa L’anomalia selvaggia – saggio su potere e potenza in Baruch Spinoza, eli ”essee potentiasta ja potestasista Baruch Spinozan ajattelussa”. L’anomalia selvaggia on perspektiivinsä puolesta omaperäinen teos: käsitteiden potentia ja potestas välinen erottelu oli ja on yhä marginaalisessa asemassa Benedictus de Spinozaa (1632–1677) koskevassa tutkimuksessa. Negrin teoksen lisäksi erottelua on käsitelty ranskalaisessa ja italialaisessa Spinoza-kirjallisuudessa jonkin verran enemmän kuin angloamerikkalaisessa tutkimuksessa, mikä selittyy osittain eroavaisuuksilla englannin ja romaanisten kielten, kuten ranskan ja italian välillä: Spinozan alkuperäistekstien käsitteiden potentia ja potestas kääntämiseen liittyy englanninkielen kohdalla ongelmia, joihin ranskan- ja italiankieliset kääntäjät eivät törmää. Sekä potentia että potestas kääntyvät englanniksi muotoon power, kun ranskassa käsitteitä vastaavat termit pouvoir ja puissance, italiassa potere ja potenza. Tämä pro gradu -tutkielma ei koske ensisijaisesti Negrin tulkintaa Spinozasta, mutta sen lähtöpisteenä on hänen ajatuksensa siitä, että potentian ja potestasin välisellä käsitteellisellä erottelulla on Spinozan ajattelussa keskeinen merkitys. Analysoin tutkielmassa käsitteitä potentia ja potestas yhtäältä Spinozan ajattelun ontologisella ja toisaalta eettisellä ja poliittisella tasolla. Tutkielman ensisijaisena lähteenä toimivat Spinozan alkuperäisteokset Ethica Ordine Geometrico Demonstrata (1677), Tractatus Theologico-Politicus (1677) ja Tractatus Politicus (1677). Toissijaisina lähteinä olen käyttänyt Antonio Negrin teosten lisäksi erityisesti Edwin Curleyn, Susan Jamesin ja Valtteri Viljasen kommentaareja. Lähdeaineistoa kootessani en ole pyrkinyt selvittämään yksinomaan Spinozan tekstien sisäisiä ominaisuuksia, vaan analysoimaan myös näiden tekstien suhdetta niihin historiallisiin ja filosofianhistoriallisiin olosuhteisiin, joiden vaikutuksen alaisena Spinoza eli ja kirjoitti. Erityisesti René Decartesin (1596–1650) ja Thomas Hobbesin (1588–1679) vaikutus Spinozan ajatteluun on ollut huomattava. Kaikki kolme, Descartes, Hobbes ja Spinoza puolestaan elivät laajemmasta perspektiivistä katsoen keskellä 1500-luvulla alkanutta tieteenhistoriallista murrosta, jonka vaikutus näkyy ilmeisenä heidän ajattelussaan. Käyn läpi tätä taustaa yksityiskohtaisemmin tutkielman alussa, mutta ajatus Spinozan filosofian kytkeytyneisyydestä muiden ajattelijoiden teksteihin sekä historiallisiin olosuhteisiin kulkee mukana läpi tutkielman.