Browsing by Author "Nieminen, Jaakko"

Kansainvälisessä tutkimuksessa populismi on liitetty erilaisiin poliittisiin liikkeisiin oikealta vasemmalle. Suomalaisen politiikan kentän osalta populismiin keskittyvä vertaileva tutkimus on kuitenkin jäänyt vähäiseksi perussuomalaisten oikeistopopulismia lukuun ottamatta. Tutkielmani pyrkii tarjoamaan vastausta tähän tutkimukselliseen katvealueeseen käsittelemällä kotimaisten poliittisten puolueiden retoriikkaa oikealta keskustan kautta vasemmalle. Tarkoitukseni on selvittää, millaisin retorisin keinoin ja missä määrin Suomen eduskuntapuolueiden puoluejohtajat performoivat populistista tyyliä. Tutkielman aineistona toimivat vuoden 2021 kuntavaalien yhteydessä pidetyt kahdeksan suurimman eduskuntapuolueen puheenjohtajan esiintymiset. Puheiden sisältämää retoriikkaa lähestytään tässä työssä Ernesto Laclaun populismin logiikkaan perustuvan ajattelun avulla. Täydennän tulokulmaani Benjamin Moffitin tunnetuksi tekemällä poliittisen tyylin käsitteellä, pystyäkseni kartoittamaan puheiden sisältämää populistista retoriikkaa laaja-alaisesti. Käytän aineiston analyysissä työkaluina neljää populistiselle retoriikalle ominaista trooppia: katekreesia, synekdokea metaforaa sekä paradiastolia. Näiden kielikuvien avulla olen nimennyt puheiden sisältämiä retorisia liikkeitä. Valitsemistani troopeista kolme ensimmäistä juontuvat suoraan Laclaun tulkinnasta. Paradiastolin osalta olen laajentanut tulkintaa Quentin Skinnerin (2002) ajatteluun perustuen, Emilia Palosta (2019) mukaellen. Esittelen tutkielmassani puheiden sisältämiä populismille ominaisia keinoja konkreettisten, aineistosta poimittujen esimerkkien avulla. Tämän lisäksi visualisoin analyysin tuloksia kehittämäni populismin määrää sekä tyyppiä osoittavan kuvaajan avulla.   Esitän tutkimustuloksina populismin määritelmän täyttyvän viiden puheen osalta. Kokoomuksen Petteri Orpon käyttämä retoriikka on kahdeksasta puheenjohtajasta eniten populistista. Retoristen kielikuvien lisäksi Orpo performoi populistista tyyliä luomalla voimakasta vastakkainasettelua poliittisen oikeiston ja vasemmiston välille sekä rakentamalla uhkakuvia Suomen tulevaisuuden suhteen. Toinen merkittävästi populistista retoriikka sisältävä esiintyminen on perussuomalaisten puheenjohtajana toimineen Jussi Halla-ahon puhe. Hän luo uhkakuvia perussuomalaisille tyypilliseen tapaan muun muassa pelottelemalla EU:n yhteisvelalla sekä rakentamalla vastakkainasettelua suomalaisten sekä muiden ihmisten välille. Vihreiden puheenjohtajana toimineen Maria Ohisalon puhetta lukuunottamatta jokainen puhe sisältää populismille ominaisia kielikuvia. Ohisalon lisäksi RKP:n Anna-Maija Henrikssonin sekä SDP:n Sanna Marinin puheet eivät täytä populismin tulkinnallisia määreitä tyylin osalta, vaikka ne sisältävät yksittäisiä populismille ominaisia retorisia trooppeja. Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa tarkastellaan populismin ilmenemistä laaja-alaisesti koko suomalaisessa puoluepolitiikassa. Tulevan tutkimuksen tulisi keskittyä puolueiden vaalimenestyksen ja populistisuuden korrelaation pohtimiseen, huomioiden populismin erilaiset tyypit. Toinen kiinnostava tutkimusaihe olisi poliittisten esiintymisten tutkiminen niiden visuaalisten sekä dramaturgisten elementtien osalta - populismin performatiivisuuden analysointi retoriikkaa laajemmin.