Browsing by Author "Niinikoski, Hanna Maria"

Vanhempien erotessa heidän päätettäväkseen tulevat lapsen huoltoon, tapaamiseen ja elatukseen liittyvät kysymykset. Jos vanhemmat eivät ole yksimielisiä lapsen huoltoon liittyvistä kysymyksistä, he voivat hakea ratkaisua käräjäoikeudesta. Ennen oikeudenkäyntiä vanhemmilla on mahdollisuus ratkaista huoltoriitansa asiantuntija-avusteisessa Follo-sovittelussa. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän millaiseksi asiantuntija-avustajan ymmärrys lapsen edusta rakentuu Follo-sovittelussa ja mitkä tekijät asiantuntija-avustajan näkökulmasta rakentavat tai heikentävät lapsen edun mukaisen sovinnon syntymistä Follo-sovittelussa. Tutkimukseni keskeiset käsitteet ovat Follo-sovittelu, asiantuntija-avustaja ja lapsen etu. Tutkimuksen metodologiset lähtökohdat ovat laadullisessa tutkimusperinteessä. Tutkimuksen ontologinen viitekehys on sosiaalisen konstruktionismin perinteessä. Aineisto muodostuu kuudesta asiantuntija-avustajan teemahaastattelusta, jotka on koottu kahden käräjäoikeuden alueella. Haastattelut tehtiin helmi-maaliskuussa 2015. Aineiston analyysissä on käytetty aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällön analyysiä sekä kriittisten tapahtumien menetelmää. Asiantuntija-avustajan ymmärrys lapsen edusta rakentuu kymmenestä kategoriasta, jotka on luokiteltu lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisen lapsen edun kolmijaon mukaan; lapsen oikeus hoivaan ja huolenpitoon, lapsen oikeus suojeluun ja lapsen oikeus osallistua. Lapsen etua kuvaavat kategoriat ovat lapsen tarpeiden huomioiminen, lapsen arjen rakentuminen, lapsen oikeus molempiin vanhempiin, lapsen etu on sidoksissa vanhempiin, vanhemmuuden jatkuminen yhteisenä, vanhempien sovinnollisuus, vanhempien yhteydenpidon tärkeys, lapsen etua vaarantavat tunnusmerkit, lapsen näkyväksi tekeminen vanhempien riidassa sekä lapsen kuuleminen ja tapaaminen. Lapsen edun mukaista sovintoa rakentavia tekijöitä ovat lapsen näkyväksi tekeminen Follo-sovittelussa, asiantuntija-avustajan asiantuntijuus lapsen edusta, vanhempien yhteisenä tavoitteena lapsen etu, vanhempien välisen vuorovaikutuksen tukeminen, ammattilaisten toimiva yhteistyö ja vanhempien sovinnollisuus. Sovintoa heikentäviä tekijöitä ovat lapsen etua vaarantavat tunnusmerkit, lastensuojeluilmoituksen tekeminen, vanhempien ristiriitaiset näkemykset lapsen edusta, vanhempien tunnetaakka, ristiriidat ammattilaisten välisessä yhteistyössä ja sovinnollisuusideaali. Näiden sovinnon saavuttamiseen vaikuttavien tekijöiden pohjalta muodostettiin päätelmiä lapsen etua toteuttavista käytännöistä Follo-sovittelussa. Nämä käytännöt ovat lapsilähtöisyys, lapsen suojeleminen, lapsen osallisuutta kunnioittava näkemys lapsen edusta, jatkuva yhteinen vanhemmuus, ammattilaisten kokonaisvaltainen asiantuntijuus lapsen edusta sekä lapsen etua toteuttava sovinto. Tutkielman mukaan lapsen etu on käsitteenä monitasoinen ja useista eri tekijöistä rakentuva. Lapsen etu Follo-sovittelussa tarkoittaa ymmärrystä siitä mitä lapsi tarvitsee, mutta ennen kaikkea ymmärrystä myös siitä, miten lapsi kokee muuttuneen perhetilanteen. Asiantuntija-avustajilla on monenlaista arvokasta tietoa lapsen edusta, jonka arvo Follo-sovittelussa lapsen edun näkökulmasta on välttämätöntä ja kiistatonta. Tämän tutkielman perusteella Follo-sovittelussa tehtävä sovittelutyö on myös sovintojen saavuttamisen näkökulmasta ammattitaitoista ja lapsen edun mukaista. Follo-sovittelun perustuessa kahden ammattilaisen yhteistyöhön, pystytään siinä rakentamaan kokonaan uudenlainen moniulotteisempi lähestymistapa huoltoriitoihin. Olisikin tärkeää herättää laajemmin yhteiskunnallista keskustelua siitä, olisiko eroperheille tarjottavat palvelut syytä yhdistää aiempaa kattavammin omaksi kokonaisuudekseen nykyisen hyvin hajanaisen ja eriytetyn palveluverkoston sijaan, jolloin myös asiantuntijuuden jakaminen yli ammatillisten rajojen olisi helpompaa.