Browsing by Author "Niiranen, Henna"

Nuoret aikuissosiaalityön asiakkaat ja heidän parissaan tehtävä sosiaalityö on noussut pinnalle viime vuosina aiempaa enemmän. Nuoriin asiakkaisiin panostamisen taustalla vaikuttaa yhteiskuntapoliittisia ja valtionhallintoon liittyviä tekijöitä, kuten nuorisotakuu ja erilaiset hankkeet liittyen nuorten hyvinvointiin. Helsingissä sosiaalityön resursseja on kohdennettu alle 25-vuotiaiden nuorten parissa tehtävään sosiaalityöhön ja nuorilla toimeentulotuen saajilla onkin vastuutyöntekijänään sosiaalityöntekijä. Aikuissosiaalityön asiakkuuden alkaessa asiakkaiden kanssa tulisi laatia tilannearvio, joka dokumentoidaan asiakastietojärjestelmään. Nuorten asiakkaiden kohdalla toimeentulotuki toimii usein sisääntuloväylänä sosiaalityöhön. Aikuissosiaalityötä tarkastellessa onkin syytä huomioida toimeentulotukityöhön liittyvät ulottuvuudet. Toimeentulotuen asiakkaana oli Helsingissä joulukuussa vuoden 2015 alusta alkaen yhteensä 11865 asiakastaloutta, joissa päähenkilö oli alle 25-vuotias aikuinen. Heistä täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea sai vuoden 2015 aikana yhteensä 4481 asiakastaloutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten sosiaalityön asiantuntijuus ilmenee dokumentoiduissa tilannearvioissa ja täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksissä, mitä toimeentulotukipäätöksiin ja tilannearvioihin kirjoitetaan sekä miten täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä perustellaan. Tutkielmaani ohjaavana viitekehyksenä on ollut sosiaalinen konstruktionismi, jolloin kiinnostukseni on ollut kirjoitetun kielen sosiaalista todellisuutta rakentavissa lähtökohdissa. Tutkimusaineistonani on toiminut alle 25-vuotiaille nuorille aikuisille tehtyjä täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä sekä heidän kanssaan aikuissosiaalityössä laadittuja tilannearvioita. Olen analysoinut aineistoni diskurssianalyyttisin keinoin. Kohderyhmäksi olen valinnut alle 25-vuotiaat asiakkaat, koska heidän osaltaan tilannearviot ja kyseisten päätöslajien eli täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätökset on tehnyt pääsääntöisesti sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijän laatimissa tilannearvioissa ja toimeentulotukipäätöksissä painottuivat nuorten asiakkaiden kohdalla erityisesti kulttuuriset siirtymät kohti itsenäistä aikuisuutta, kuten koulutus- ja uravalinnat, työelämään sijoittuminen ja kotoa pois muuttaminen. Sosiaalityön asiantuntijuus aikuissosiaalityön tilannearvioiden ja toimeentulotukipäätösten kuvaamana hahmottui erityisesti taloudenhallintaan ja toimeentuloon liittyvien kysymysten kautta. Taloudelliset kysymykset ja ongelmat painottuivat tilannearvioiden kaikilla osa-alueilla ja toimeentulotuen myöntämiseen ja tuen hakemiseen ohjaaminen ilmeni sosiaalityöntekijöiden kirjaamissa dokumenteissa voimakkaasti. Toimeentulotuki näyttäytyikin myös tilannearvioiden valossa sosiaalityötä ohjaavana ja raamittavana tekijänä, mitä myös kasvaneet toimeentulotuen hakijamäärät todentavat. Aineistosta nousi esiin kolme diskurssia, jotka olen nimennyt toimeentulon, ohjeistusten ja hallinnon sekä ongelmien ja huolen diskursseiksi. Sosiaalityön asiantuntijuus ei kuitenkaan ilmennyt aina kovin selkeästi dokumenteista. Sosiaalityössä asiantuntijuus vaikuttaa pohjautuvan edelleen jonkin verran niin sanottuun hiljaiseen tietoon, johon professionaalista toimintaa ei voi perustaa. Hiljaisen tiedon kulttuurissa on vaaransa niin asiakkaan kuin työntekijänkin oikeusturvan kannalta. Asiakastyön dokumentointia tulisikin näkemykseni mukaan kehittää erityisesti työskentelytapojen ja käytäntöjen osalta, mutta myös työvälineistöä tulisi kehittää vastaamaan paremmin työskentelyn tarpeita. Tilannearviotyöskentely tulisi nähdä niin sosiaalityön menetelmänä kuin välineenäkin ja käytettävää näyttöpohjaa tulisi kehittää sosiaalihuoltolain mukaisen palvelutarpeen arvioinnin vaateiden mukaiseksi.