Browsing by Author "Niitamo, Annaliina"

Helsinkiä rakennetaan 2010-luvulla nopeammin kuin koskaan ja vaatimukset läpinäkyvää hallintoa kohtaan kasvavat. Helsinkiläisten käsitykset omista vaikutusmahdollisuuksistaan ovat heikot, vaikka helsinkiläisten kiinnostus kaupunkia koskevista asioista on kasvussa. Helsinki on ottanut strategiaohjelmassaan vuosille 2013–2016 tavoitteeksi kaupunkilaisten osallistamisen kaupunkien suunnitteluun ja kehittämiseen. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee osallistavan kaupunkisuunnittelu haasteita Jätkäsaaren rakennusprojektissa. Yksi haaste yhteissuunnittelussa on asukkaan ja asiantuntijan kohtaaminen ja asiantuntijan asennoituminen asukasvuorovaikutukseen. Uusi, yhteisökeskeinen paradigma on kuitenkin leviämässä virkamiehistöön, mutta sidosryhmiä osallistava näkökulma ei tule itsestään vanhojen suunnittelukulttuurien tilalle. Tutkimustehtävänä on tarkastella asiantuntijoiden asennoitumista paradigman muutokseen ja paikantaa muutoksen tiellä olevia haasteita. Työssä etsitään tätä muutosta helpottavia välittäjätekijöitä. Työssä haastatellaan kuutta Jätkäsaaren suunnittelu- ja rakennusprojektin asiantuntijaa Jätkäsaaren asukkaita osallistavista konkreettisista keinoista ja muutoksen tiellä olevista mahdollisista haasteista. Diskurssianalyysin keinoin pyritään paikantamaan asiantuntijan näkökulmasta osallistamisen haastavia puolia sekä niitä mahdollisesti helpottavia tekijöitä. Työ nojaa teoreettisesti marxilaistaustaisten kaupunkiteoreetikoiden ajatuksiin kaupunkilaisten oikeuksista kaupunkitilaan yhteisenä teoksena (l’oeuvre). Henri Lefebvre, Manuel Castells sekä Patsy Healey ja John Forester vaikuttavat teorioillaan kaupungista ja asukkaan osallistumisesta teoreettiseen viitekehykseen. Hajerin ja Zonneveldin ajatukset kaupunkisuunnittelusta verkostoyhteiskunnassa ja suunnittelun muuttumisesta hallintokeskeisestä yhteisökeskeiseksi ovat tärkeitä lähteitä, kuten myös Ronald Burtin ajatukset sosiaalisesta pääomasta, tiedon meklareista ja tiedollisista aukoista. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että on olemassa kaksi hyvin erilaista osallistamispuhetta, jotka käsitteellistävät asukasvuorovaikutuksen eri tavoin. Vuorovaikutusorientoituneet haastatellut ovat omaksuneet uuden paradigman, mutta asiantuntijalähtöiset haastatellut puhuvat kaupunkisuunnittelusta vanhoihin suunnitteluteorioihin nojautuen. Asiantuntijalähtöiset haastatellut määrittävät vuorovaikutuksen suppeasti, viestinnän siirtomallista eivätkä näe asukkaiden syvempää osallistumista tarpeellisena. Vuorovaikutusorientoituneet haastatellut määrittelevät vuorovaikutuksen laajemmin viestinnän yhteisyysnäkökulmasta. He kokevat, että kaupungilla on vielä matkaa osallistavaan kaupunkisuunnitteluun ja verkottuneeseen asiantuntijuuteen. Aineistosta nousee kolme merkittävää diskurssia, jotka kertovat aikamme osallistavan suunnittelun käytännöistä ja haasteista. Ensimmäinen diskurssi on välineellinen vuorovaikutus, jossa asukasvuorovaikutus nähdään suunnittelua helpottavana prosessina. Toinen diskurssi on hankala asukas, jossa asukas esittäytyy suunnitelmien hidastajana ja asiantuntijan tehtävänä on vahtia yleistä etua ja pysyä kaupunkisuunnittelussa vallassa. Kolmas diskurssi on muutos, jossa tunnustetaan, että virastoissa on käynnissä paradigman muutos ja perinteinen asiantuntijuus on murtumassa. Keskeinen ajatus työssäni on, että kaupunkisuunnittelussa on toimijoiden välillä tiedollisia aukkoja. Verkostoyhteiskunnassa ja kaupunkisuunnittelun paradigman muuttuessa, nousevat viestinnän välittäjätekijöiden merkitys suureen rooliin. Työssä tullaan lopputulokseen, jossa paras tapa kohdata eriävät mielipiteet ja suunnittelun agonismi, on palvelumuotoilun ja viestinnän ammattilaisten kanssa kehittämissä yhteisoppimisprosesseissa.