Browsing by Author "Nyman, Aili"

Tämän tutkielman kohteena on lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden työ Helsingin kaupungin organisaatiossa. Tutkielma on osa laajempaa lastensuojelun systeemisen toimintamallin käyttöönottoa ja vaikuttavuutta käsittelevää arviointitutkimusta, joka toteutetaan osana Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE). Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, mitä sosiaalityöntekijät ajattelevat työstään, sen johtamisesta ja organisoinnista, työhyvinvoinnistaan sekä mahdollisuuksistaan vaikuttaa omaan työhönsä. Tutkielmassa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Millaisia näkemyksiä lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on työnsä organisoimisesta ja johtamisesta? 2) Millä tavoin sosiaalityöntekijät kuvaavat voivansa vaikuttaa tekemäänsä työhön? ja 3) Miten lastensuojelun organisaation systeemit vaikuttavat toisiinsa? Tutkielma on tutkimusorientaatioltaan laadullinen tutkimus. Aineistona on viisi fokusryhmähaastattelua, joissa osallistujina on lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöitä ja heidän esimiehiään. Aineistoa on analysoitu temaattisen sisällönanalyysin menetelmällä käyttäen hyödyksi myös teoriaohjaavan sisällönanalyysin elementtejä. Tutkielmassa on käytetty teoreettisena viitekehyksenä ekologista systeemiteoriaa, jota on sovellettu tutkielman tuloksien jäsennyksessä. Tutkielman tulosten perusteella lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemykset työn organisoimisesta ja johtamisesta vaihtelevat riippuen siitä, mistä johtamisen tasosta puhutaan. Työntekijät olivat pääasiassa tyytyväisiä lähiesimiesten johtamiseen, mutta tyytymättömiä organisaation ylempien tasojen johtamistyöhön. Työn organisointi jakautui oman työn organisointiin, esimieslähtöiseen työn organisointiin ja organisaatiolähtöiseen työn organisointiin, joista kaksi ensimmäistä olivat haastateltujen näkökulmasta hyvällä tasolla ja viimeinen heikommalla tasolla. Selkeimpänä epäkohtana haastatellut puhuivat työskentelytilojen muuttamisesta monitilatoimistoiksi, jotka eivät haastateltujen mukaan palvele lastensuojelutyötä. Omaan työhönsä vaikuttamisen osalta haastateltavat kuvasivat voivansa tehdä työtään omalla tavallaan ja itsenäisesti, mutta toisaalta oman työn ja osaamisen kehittämiseen kuvattiin olevan vähän tai ei ollenkaan mahdollisuuksia. Haastateltavilla oli kokemus siitä, ettei organisaatio ole hyödyntänyt heidän koko osaamispotentiaaliaan, vaikka he olisivat tarjonneet osaamistaan työnantajan käyttöön. Ekologisen systeemiteorian mukaisen jäsennyksen pohjalta näyttää siltä, että mikrosysteemi eli lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden tiimityöskentely on toimiva ja työntekijöiden suhde lähiesimieheen on hyvä. Mesosysteemi eli lähiesimiesten keskinäinen yhteistyö on hyvällä tasolla ja he kuvaavat olevansa tiedonvälittäjinä mikrosysteemin ja organisaation ylempien tasojen eli eksosysteemin välillä. Tästä huolimatta mikrosysteemissä kuvattiin eksosysteemiä etäiseksi ja sen kuvattiin osoittavan vähäistä arvostusta mikrosysteemin asiantuntemusta kohtaan. Makrosysteemi eli ympäröivä yhteiskunta lainsäädäntöineen ei esiintynyt haastateltavien puheissa erityisen paljon, mutta maininnat siitä olivat pääasiassa myönteisiä. Lainsäädäntöä ja byrokratiaa kuvattiin työn selkänojaksi ja niiden kuvattiin olevan olennaisia työntekijöiden ja asiakkaiden oikeusturvan kannalta. Johtopäätöksinä tutkielmassa esitetään, että lastensuojelutyön systeemit eivät täysin kohtaa toisiaan, mikä vaikuttaa lastensuojelun avohuollon työntekijöiden viihtymiseen työssä ja kokemukseen omaan työhönsä vaikuttamisesta. Aikaisemman tutkimuksen perusteella on käynyt ilmi, että systeemien toimivuus ja yhteensopivuus parantavat lastensuojelutyön tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Haastateltavat toivat esille paljon kehittämisideoita ja toiveita, joiden huomioon ottaminen parantaisi heidän viihtymistään työssä.