Browsing by Author "Nyman, Susanna"

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia, miten vauva eli alle 1-vuotias lapsi näkyy lastensuojelun asiakirjoissa. Tutkielman taustalla on havainto siitä, että sosiaalityön piirissä on tehty hyvin vähän vauvatutkimusta, eikä vauvoja ole tarkasteltu juurikaan kuntien omissa lastensuojelupalveluissa. Lastensuojeluun kohdistuu lakien, kehittämisehdotusten ja lapsikeskeisen ajattelutavan nimissä monia jännitteitä, jotka kulminoituvat alle 1-vuotiaan lapsen asiakkuudessa. Lapsikeskeinen ajattelu pakottaa kyseenalaistamaan perhekeskeisen työskentelytavan, ja vauvat ovat muita lapsiryhmiä hankalampi käsittää vauvakeskeisesti yksilöinä, asiakkaina, osallisina ja toimijoina. Tutkielma paikantuu monitieteisen vauvatutkimuksen ja kvalitatiivisen lastensuojelututkimuksen kenttään ja lähestyy vauvakeskeisyyden teemaa sekä käytäntötutkimuksellisesta että toimintatieteellisestä näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu 25:n alle 1-vuotiaan lapsen lastensuojelun asiakirjoista, ja aineistoa analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla pääasiassa kahdesta näkökulmasta. Analyysin avulla tarkasteltiin, miten vauvaa kuvattiin toisaalta osana perhettään ja verkostojaan ja toisaalta perheestään erillisenä yksilönä, asiakkaana ja toimijana, jonka ympärille lastensuojelun asiakkuus rakentuu. Tutkielman tuloksia verrattiin myös esitutkimuksena toteutetun käytäntötutkimuksen tuloksiin. Vauva näkyy lastensuojelun asiakirjoissa kolmella tasolla; yksilönä, osana perhettään ja huoli- ja riskipuheen synnyttäjänä. Yksilönä vauva näkyy sekä osallistujana että havainnoituna toimijana. Työntekijän omat vauvahavainnot ovat asiakirjoissa vähäisiä, ja ne koskevat yleensä vauvan arkea, ulkoista olemusta ja toimintaa tapaamistilanteessa. Vanhemmilla on vauvojen lastensuojelun asiakkuuden keskeisin rooli, sillä he tuovat puheillaan sekä vauvan että perheen läheis- ja viranomaisverkoston lastensuojelun asiakirjoihin. Lastensuojelun työskentely on kaksiäänistä, sillä vauvan tilanne kartoitetaan pääasiassa vanhempien ja työntekijöiden kesken. Asiakirjojen moniäänisyys ja vauvakeskeisyys lisääntyvät, jos vauva on perheen esikoinen tai hänellä on omia erityistarpeita tai oireita, jotka pakottavat huomioimaan hänet yksilönä. Lastensuojelutyössä on viitteitä vauvakeskeisyydestä, mutta pääpaino näyttää olevan vanhempikeskeisessä työskentelyssä. Jotta vauva tulee huomioitua paremmin yksilönä ja asiakkaana, tarvitaan sekä lastensuojelun työntekijöiden työmenetelmien että kunnan ohjeiden kehittämistä. Lastensuojelun työntekijöiden tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota vauvan havaitsemiseen, ja perheen läheis- ja yhteistyöverkostojen tiedon kartoittamiseen, ja siihen, että nämä tiedot tulevat dokumentoitua lastensuojelun asiakirjoihin. Laki, kehittämisehdotukset ja tutkimukselliset viitteet toimimattomasta moniammatillisesta yhteistyöstä olisi otettava kunnan tasolla vakavasti, ja pohdittava, miten yhteistyötä tulisi ohjeistaa, jotta vauvan tilannearviota ei tehtäisi vain vanhempien ja lastensuojelun työntekijöiden kesken.