Browsing by Author "Nyyssönen, Katri"

Vammaisten oikeuksiin on viime vuosikymmeninä alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. Näkyvänä esimerkkinä on Yhdistyneiden kansakuntien vammaissopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 2016. Vammaisten oikeuksien edistämisessä olennaista on osallisuus eli marginalisaation poisto, yhteisöön kuuluminen ja mahdollisuudet vaikuttaa. Tärkeää on myös tasa-arvo, jota voidaan tarkastella toiminnallisten valmiuksien avulla. Jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuudet edistää omanlaistaan hyvinvointia ja hänen valmiuksiaan tähän tulee tukea. Tämä pro gradu -tutkielma on arviointi Vantaan vammaispoliittisesta ohjelmasta Wampo – tilaa kaikille, joka oli toiminnassa vuosina 2012–2016. Wampon tavoitteena oli lisätä vammaisten henkilöiden osallisuutta Vantaalla sekä tasa-arvoa suhteessa valtaväestöön. Ohjelman työmenetelmäksi valittiin verkostotyö, jotta mukaan saataisiin mahdollisimman laajasti niitä tahoja, joita vammaisasia koskee. Verkostoon kuului tuki- ja koordinaatioryhmä sekä viisi keihäänkärkiryhmää: fyysinen esteettömyys ja turvallisuus, esteetön ajattelu ja elämänlaatu, asiakaslähtöisyys ja palveluohjaus, oikeus koulutukseen, työhön ja mielekkääseen arkeen sekä asuminen. Tutkimuksessa tarkastellaan miten hyvin Wampo-verkosto toimi vammaispolitiikan välineenä sekä osallisuuden ja tasa-arvon lisäämisessä. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla Wampossa mukana olleita henkilöitä. Haastateltuja oli yhteensä seitsemän ja he olivat olleet Wampossa seuraavissa rooleissa: Vantaan virkamies, vammaisjäsen, työnantajaedustaja ja muun organisaation edustaja. Haastatteluilta kysyttiin heidän näkemyksiään Wampon tavoitteista, verkostotyöskentelyn sujuvuudesta ja Wampon saavutuksista sekä mitä he ajattelivat tapahtuvan Wampon loppumisen jälkeen. Vastauksista kävi ilmi, että verkoston ilmapiiri oli pääosin avoin ja luottamuksellinen. Työskentelyn aikana jäsenten välille syntyi henkilökohtaisia kontakteja, jotka helpottavat yhteistyötä varmasti myös tulevaisuudessa. Wampon avulla kaupungin eri hallinnonalat saatiin huomaamaan, että vammaisasia koskettaa myös heitä, sillä vammaiset eivät ole vain vammaispalveluiden asiakkaita, vaan liikkuvat kaupungilla ja käyttävät palveluita siinä missä muutkin kuntalaiset. Wampossa tehtiin asennevaikuttamistyötä sekä konkreettisia tekoja sen eteen, että vammaisilla olisi enemmän mahdollisuuksia liikkumisessa, harrastuksissa, työelämässä, koulutuksessa ja asumisessa. Nämä kaikki edistivät vammaisten henkilöiden osallisuuden ja tasa-arvon toteutumista. Wampo-työskentelyssä oli kuitenkin omat haasteensa. Jäsenten vaihtuminen toi katkoksia verkoston toimintaan. Verkostotyöskentelyä hankaloittivat myös jäsenten erilaiset odotukset Wampoa kohtaan sekä määrärahojen niukkuus. Lisäksi jotkut virkamiesjäsenet kokivat, etteivät johtoryhmät heidän virastoissaan olleet kiinnostuneet Wamposta, mikä vaikeuttaa saavutusten juurruttamista. Wampon jälkeisenä aikana on suositeltavaa pitää vähintään yksi seurantapaaminen, jossa tehdään loppuyhteenveto siitä, mitä Wampon aikana saavutettiin sekä keskustellaan siitä, mitä näille asioille on tapahtunut Wampon loppumisen jälkeen. Lisäksi tarvitaan suunnitelma siitä, miten vammaisten asia saadaan kaikki kaupungin hallinnonalat läpileikkaavaksi huomion kohteeksi. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että verkostotyöskentely on toimiva väline vammaispolitiikan toteuttamiseksi. Useiden eri toimijoiden kokoaminen yhteen on keino edistää vammaisten oikeuksia kokonaisvaltaisesti.