Browsing by Author "Oikarinen, Tiina"

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Suomen ihmiskaupan vastaista toimintaa foucaultlaisen diskurssianalyysin keinoin problematisointina. Sukupuolelle, kansalaisuudelle ja kaupalliselle seksille rakennettuja merkityksiä tarkastellen vastaan kolmeen tutkimuskysymykseeni: Miten ja millaiseksi ilmiöksi ihmiskauppa Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa rakennetaan? Miten ja millaisiksi uhri- ja auttamispositiot konstruoidaan? Miten ja millaiseksi rakennetaan prostituutiossa tapahtuvan ihmiskaupan vastainen toiminta? Tutkimusaineistoni koostuu Ihmiskaupan vastaisesta toimintasuunnitelmasta (2005) sekä Ihmiskaupan uhrien auttaminen -raportista (2006). Suomen ihmiskaupan vastaisen toiminnan kontekstia hahmotin tarkastelemalla sukupuolten väliselle tasa-arvolle ja prostituutiolle suomalaisessa yhteiskunnassa rakennettuja merkityksiä. Prostituution, tasa-arvon ja Suomen suhteen määritin ongelmalliseksi: prostituutio on Suomessa 'paheksuttua ja väärin', mutta prostituutiossa kaikki oikeudenloukkaukset ovat sallittuja. Suomalaisten pärjääjämiesten ja -naisten heteronormatiivinen ja saavutettu tasa-arvo rajaakin sekä kuulumista kansakuntaan että rakentaa rajoja sen sisällä. Se ei koske muun muassa prostituutiossa työskenteleviä ihmisiä, sillä he kyseenalaistavat heteronormatiivisen sukupuolijärjestyksen mukaisen seksuaalihierarkian. Tasa-arvon määrittyessä suomalaisten sisäistetyksi ominaisuudeksi , tipahtavat seksuaalihierarkian kyseenalaistajat myös kansalaisen käsitteen ulkopuolelle. Ulkomainen prostituutio myös konstruoidaan uhkaksi suomalaiselle tasa-arvolle. Ihmiskauppa samaistettiin tutkimusaineistossani laittomaan maahantuloon ja ulkomaisten naisten Suomessa harjoittamaan prostituutioon. Ihmiskauppa rakennettiin seuraukseksi 'lähtömaiden' heikkoudesta ja kulttuurisesta epäyhtenäisyydestä. Suomi konstruoitiin menestyväksi ja tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi, jota ihmiskauppa uhkaa 'rapautumisella'. Ihmiskaupalle rakennettiin kaksi uhripositiota: (naisten) seksuaalinen ja (miesten) työvoiman hyväksikäyttö. Ihmiskauppa seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa rakennettiin tarkoittamaan ei-suomalaisten naisten Suomessa harjoittamaa prostituutiota ja kaikkea kaupallisen seksin areenalla tapahtuvaa ihmiskauppaa tarkasteltiin abolitionistisesta prostituutionäkemyksestä käsin vain seksuaalisen hyväksikäytön kautta. Ulkomaiset prostituoidut eivät täten olleet ihmiskaupan uhreja, koska heidän työskentelyolosuhteensa olivat huonot, vaan koska heitä oli seksuaalisesti hyväksikäytetty, pakotettu tahdonvastaisiin yhdyntöihin. Näin jäsentämällä menetettiin mahdollisuus tarkastella muuta kaupallisen seksin areenalla tapahtuvaa hyväksikäyttöä: velkavankeutta, liikkumavapauden rajoittamista ja väkivaltaa ja tuotiin keskusteluun kysymys alkuperäisestä suostumuksesta. Ihmiskaupan uhrin kategorioita rakennettiin myös ulkomaalaisuuden ja avuttomuuden kautta. Auttamistyön tavoitteeksi konstruoitiin uhrin sopeutuminen ja 'normaaliuden' saavuttaminen, joka tarkoitti joko prostituutiosta irrottautumista tai Suomesta poistumista. Auttajat rakennettiin suomalaisiksi moniammattilaisiksi. Suomen kansalaiset saivat asiantuntijuudesta osansa ja ihmiskaupan vastainen toiminta rakennettiin kansakuntaa yhteen tuovaksi projektiksi, jonka tarkoituksena oli lähiympäristön puhdistaminen riskeistä ja 'liasta', joka rakentui tarkoittamaan ennen kaikkea ulkomaista prostituutiota. Prostituutiossa tapahtuvaa ihmiskauppaa haluttiin ehkäistä kehitys- ja lähialueyhteistyöllä, viisumipolitiikalla sekä kriminalisoimalla seksin ostaminen. Naisten maahanmuutto mitätöitiin kehityspolitiikalla ratkaistavaksi epäterveeksi ongelmaksi ja samalla epäonnistuttiin kehittämään ehdotuksia siitä, miten ihmiskauppaa prostituutiossa voitaisiin ehkäistä. Analyysini päätteeksi esitin näkemykseni siitä, kuinka jäsentämällä kaupallisen seksin kenttää työn käsitteen kautta voitaisiin raivata diskursiivista tilaa siirtolaisnaisten vaatimuksille työstä. Seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tehdyllä ihmiskaupalla ei ole mitään tekemistä työn kanssa, mutta 'työläisinä' subjektit voisivat olla poliittisia, sen sijaan että olisivat vain psykologisoituja ja traumatisoituja uhreja. Se, että ihmisiä hyväksikäytetään teollisuuden alalla, jota kukaan ei valvo tai säätele, tuskin varsinaisesti yllättää ketään. Työn käsite auttaisi tarkastelemaan tätä hyväksikäyttöä 'vääränä' ja seksityön argumentoiminen työksi haastaisi myös heikkoutta ja suojelun tarvetta korostavan käsityksen naisten seksuaalisuudesta.