Browsing by Author "Oja, Olli"

Elämäämme aikaa on kuvattu luovuuden aikakaudeksi. Termit kuten luova talous, luovat alat ja luova työ ovat yleistyneet ja samalla hakeneet muotoaan viimeisten vuosien aikana. Uudenlaista talouskasvua etsivät alueet, valtiot ja esimerkiksi Euroopan Unioni ovat lähteneet edistämään niin sanotun luovan talouden edellytyksiä. Suomessa niin sanottujen luovien alojen aseman edistämistä on perusteltu talouskasvun lisäksi sillä, että nämä alat ovat eräänlainen etujoukko, jolle ominaiset epäsäännölliset työskentelymuodot tulevat yleistymään muuallakin yhteiskunnassa. Tutkielman tavoitteena on tutkia luovuuskeskustelua ja luovia aloja tämän väitteen inspiroimana. Tarkoituksena on selvittää millaista luovilla aloilla työskentely on, missä määrin luovat alat ovat yhteiskunnallisen muutoksen edelläkävijöitä ja miten yhteiskuntamme suhtautuu luoviin aloihin. Luovaa työtä ja luovia aloja lähestytään tässä tutkielmassa yhteistoiminnan näkökulmasta. Aineistona työssä käytetään kymmentä puolistrukturoitua haastattelua, jotka suoritettiin kesällä 2011. Haastatellut toimivat erilaisissa luovien alojen osuuskunnissa tai muissa tiiviissä yhteistyömuodoissa eri puolella Suomea. Haastatteluissa tiedusteltiin muun muassa yhteistyöhön, henkilökohtaiseen osaamiseen ja jaksamiseen, sosiaaliturvaan ja luovaan talouteen ja luovuuteen liittyviä asioita. Aineisto analysoitiin temaattisella sisällönanalyysillä ja koodattiin Atlas.ti-ohjelmalla. Analyysi on teoriaohjaavaa, teoria ja tietyt valmiit käsitteet vaikuttivat koodauksen taustalla, mutta muuten koodaus pyrittiin tekemään aineiston ehdoilla. Aineiston perusteella on syytä olettaa, että väite luovien alojen etujoukkomaisuudesta pitää ainakin joillakin saroilla paikkansa. Haastatellut kokevat, että viime vuosina tapahtuneesta kehityksestä huolimatta suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä ja työvoimapalvelut eivät aina tunnista luovilla aloilla tehtävää työtä. Myös työssä viihtymistä kuvaavat tulokset tukevat kuvaa uudenlaisista työntekijöistä, jotka tietystä epävakaudesta ja mahdollisesta heikommasta korvauksesta huolimatta nauttivat työstään, koska se tarjoaa vapauden ja mahdollisuuden toteuttaa itseään. Toisaalta osa tuloksista madaltaa luovien alojen ja 'tavallisen' työn rajaa: myös luovaan työhön liittyy aineistossa rutiineja ja realiteetteja ja toisaalta luovien alojen osuuskunnat muistuttavat monilta lähtökohdiltaan ja käytännöiltään perinteisiä osuuskuntia. Yhteistyöhön on aineistossa lähdetty usein hyvin pragmaattisista syistä, mutta tästä huolimatta yhteistyöhön liittyy usein myös muita kuin taloudellisia tavoitteita. Muun muassa näistä syistä esimerkiksi osuuskuntamuotoinen yhteistyö koetaan myös luoville aloille sopivaksi työskentelymuodoksi. Haastattelutulosten ja aineistokirjallisuuden avulla syntyy kuva siitä, että julkishallinnon projekteista ja havaitusta kehityksestä huolimatta luovien alojen tilanne on Suomessa vielä monin osin epämääräinen. Kuva siitä mitä luova talous on, mitä sen tulisi olla ja miten sitä tulisi edistää, on vielä jossain määrin avoin. Luovuus on olennainen osa taloudessa ja työelämässä tapahtuvaa muutosta, mutta kehityksen keskeneräisyydestä johtuen on vielä liian varhaista sanoa, ansaitseeko se tietyissä yhteyksissä sille annetun paikan aikamme yleiskuvaajana.