Browsing by Author "Ojala, Hanna-Mari"

Tutkielmassa tarkasteltiin sitä, miten henkilöt, joiden työkyky on heidän oman arvionsa mukaan heikentynyt tai heikkenemässä, rakentavat ja jäsentävät työkykyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä puheessaan. Tutkimuksessa kiinnostus kohdistui sen tarkasteluun,minkälaisia tulkintarepertuaareja työntekijöiden työkykyyn ja sen muutoksiin liittyvässä haastattelupuheessa käytettiin, minkälaisia subjektipositioita näissä repertuaareissa mahdollistui sekä minkälaisia mahdollisia ideologisia seurauksia kunkin tulkintarepertuaarin käytöllä voi olla. Tutkielman teoreettis-metodologisena näkökulmana on diskurssianalyysi (esim. Potter & Wetherell, 1987; Jokinen, Juhila & Suoninen, 1993), jonka piirissä kieltä pidetään sosiaalista todellisuutta rakentavana, jäsentävänä ja muuntavana ilmiönä. Tutkimus tehtiin toimeksiantona suomalaisessa rakennusalan organisaatiossa. Osassa organisaatiota toteutettiin vuonna 2008 terveyskysely, joka tuottaa tietoa yksittäisen henkilön terveysriskeistä ja kyvystä jaksaa ja selviytyä työssään. Terveyskyselyn tulosten perusteella valittiin henkilöt, joiden työkyky oli oman arvion mukaan heikentynyt. Tutkimuksen aineisto koostuu 13 toimeksiantajaorganisaation työntekijän yksilöhaastattelusta. Haastattelut toteutettiin tammi-helmikuussa 2010 käyttäen haastattelumenetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastatteluissa oli löydettävissä neljä erilaista tulkintarepertuaaria, joista käsin haastateltavat käsittelivät työkykyä. Nimesin nämä repertuaarit uhri-, vastuullisuus-, kokemus- sekä mitätöimisen repertuaareiksi. Uhrirepertuaarissa korostuu sellaisen asioiden merkitys työkyvylle ja sen kehitykselle, joihin työntekijä ei voi itse vaikuttaa. Tässä tulkintarepertuaarissa painotettiin työkyvystä ja sen muutoksista puhuttaessa sellaisten asioiden merkitystä, jotka ovat omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Erottelin uhrirepertuaarin tarjoavan kolme mahdollista subjektipositiota: olosuhteiden uhrin, työnantajan kaltoin kohteleman työntekijän ja työelämän armoilla olevan työntekijän subjektipositiot. Uhrirepertuaarin yhtenä mahdollisena ideologisen seurauksena voitiin ajatella olevan passivoituminen ja passivoitumisen hyväksyttäväksi tekeminen. Vastuullisuusrepertuaariksi nimeämässäni repertuaarissa kuvattiin vastuun omasta tilanteesta, työkyvystä ja sen kehittymisestä olevan ainakin suureksi osaksi työntekijällä itsellään. Vastuullisuusrepertuaarin työntekijälle mahdollistamat subjektipositiot nimesin vastuutetun työntekijän ja syyllistetyn työntekijän subjektipositioiksi. Vastuullisuusrepertuaarin mahdollinen ideologinen seuraus oli työntekijän itsensä syyttäminen työkyvyn heikentymisestä. Kokemusrepertuaari rakentui sen ympärille, että kokeneella työntekijällä on vuosien kokemus, jollaista nuorilla ei ole ja joka ei ole - ainakaan helposti korvattavissa. Kokemus nousi keskeisemmäksi asiaksi työn tekemisessä kuin työkykyongelmat ja tätä kautta kokemuksen nähtiin korvaavan muita työkyvyssä ilmenneitä ongelmia jopa niin, että voitiin sanoa, ettei työkyky itse asiassa ole heikentynyt. Kokemusrepertuaarissa mahdollistuivat kokemuksen kompensoiman työntekijän ja korvaamattoman osaajan subjektipositio. Kokemusrepertuaarin mahdollisena seurauksena työkyvyn iän myötä tapahtuva heikkeneminen menetti työkyvykkyyden tai työkyvyttömyyden määrittelyssä merkitystään kokemuksen ja sitä kautta saavutetun osaamisen kompensoidessa työkykyongelmien vaikutuksia. Mitätöimisen repertuaarissa rakennettiin kuvaa työntekijästä, jonka työkyky ei ongelmista huolimatta ole heikentynyt. Mitätöimisen repertuaari mahdollisti työntekijälle kandenlaisia subjektipositioita; ongelmista huolimatta työkykyinen työntekijän ja ongelmien pärjäävän työntekijän subjektipositiot. Mitätöimisen repertuaariin liittyen potentiaalisena ideologisena seurauksena oli näkemys siitä, että työkyky ei saa tai voi heikentyä. Tulkintarepertuaareissa työkykyä, sen menettämisen syitä ja seurauksia selitetään ja merkityksellistettiin eri tavoilla. Eri repertuaarit myös mahdollistivat puhujille erilaisia subjektipositioita. Repertuaareilla ja niiden mahdollistamilla subjektipositioilla on myös toisistaan poikkeavia funktioita ja ideologisia seurauksia.