Browsing by Author "Ollitervo, Heidi"

Tarkastelin tutkielmassani ideaalin johtajan rakentumista johdon suorahakukonsulttien haastattelupuheessa. Johdon suorahakukonsultit ovat rekrytoinnin ammattilaisia, jotka työnä on etsiä johtajia asiakkailleen. Johdon suorahakuprosessissa suorahakukonsultit ensiksi määrittelevät asiakkaansa kanssa etsittävän johtajan profiilin. Tämän jälkeen he etsivät määriteltyyn profiiliin sopivia henkilöitä, muodostavat listoja sopivista ehdokkaista, haastattelevat listoille valittuja ehdokkaita ja esittelevät osan heistä asiakkaalle. Lopuksi asiakas haastattelee osan ehdokkaista ja tekee valinnan palkattavasta henkilöstä. Suorahakukonsulttien voidaan nähdä olevan yhteiskunnassa tärkeässä roolissa määrittelemässä sitä, kenet voidaan ylipäänsä nähdä johtajana. Näin ollen mielestäni on tärkeää tutkia sitä, millaiselta ideaali johtaja suorahakukonsulttien puheessa näyttäytyy. Tätä tutkimusintressiä varten valitsin tutkielmani teoreettiseksi viitekehykseksi sosiaalisen konstruktionismin, jonka mukaan todellisuus nähdään kielellisesti sosiaalisissa prosesseissa muotoutuvana eikä yhtenä ”objektiivisena” totuutena. Teoreettismetodologiseksi viitekehyksekseni valitsin kriittisen diskursiivisen psykologian, sillä se mahdollistaa sosiaalisen todellisuuden pirstaleisuuden tarkastelun sen tarjoamien analyyttisten tulkintakäsitteiden vuoksi. Tässä tutkielmassa päädyin käyttämään tulkintarepertuaarin ja position käsitettä tutkimuskysymykseeni vastaamiseksi. Tutkimusaineistona käytin Tuija Koivusen sosiaali- ja terveysministeriön Tasa-arvoa johtajien urakehitykseen (TASURI) -hankkeeseen keräämää haastatteluaineistoa, joka koostui suomalaisen yritysmaailman johtajien ja johdon suorahakukonsulttien haastatteluista. Tätä tutkimusta varten rajasin aineistoni kattamaan vain aineistosta löytyvät kuusi johdon suorahakukonsultin haastattelua. Löysin aineistosta viisi erilaista tulkintarepertuaaria, joiden avulla suorahakukonsultit rakensivat haastattelupuheessaan kuvaa ideaalista johtajasta. Nämä tulkintarepertuaarit olivat yksilöä korostava tulkintarepertuaari sekä yrityksen tarpeen, yhteensopivuuden, elämäntilanteen ja erilaisuuden tulkintarepertuaarit. Lisäksi analysoin näiden tulkintarepertuaarien rakentamat positiot johtajille. Yksilöä korostava tulkintarepertuaari rakensi johtajalle position erityislaatuisena yksilönä. Yrityksen tarpeen tulkintarepertuaari rakensi johtajalle position yrityksen tarpeen täyttäjänä. Yhteensopivuuden tulkintarepertuaari rakensi johtajalle position sopivana persoonana. Elämäntilanteen tulkintarepertuaari rakensi johtajalle position työn ulkopuolisista velvollisuuksista vapaana. Erilaisuuden tulkintarepertuaari rakensi johtajalle position lisäarvon tuojana. Yrityksen tarpeen, yhteensopivuuden, elämäntilanteen ja erilaisuuden tulkintarepertuaarit rakensivat johtajaa aina suhteessa johonkin, joten erottelin nämä repertuaarit relationaalisiksi puhetavoiksi. Eri tulkintarepertuaareilla ideaalista johtajasta syntyi hyvin erilaisia kuvia, jotka olivat toistensa kanssa myös ristiriidassa. Nämä ristiriidat rakensivat johtajasta dilemmaattisen kuvan. Tämä dilemmaattisuus liittyi erityisesti siihen, nähtiinkö johtajuus yksilöstä lähtöisin olevana asiana vai määrittyikö johtajuus kontekstisidonnaisena asiana. Tämä tutkimus toi esiin, ettei suorahaussa paremmuus tarkoita objektiivisesti tai meritokraattisesti parempaa, vaan se merkityksellistyy sopivuudeksi, joka puolestaan rakentuu monin eri tavoin. Tutkielmani perusteella jatkotutkimuksen kannalta olisi mielenkiintoista tutkia sitä, mitä merkitystä näillä eri tavoilla määritellä ideaali johtaja on esimerkiksi tasa-arvon kannalta.