Browsing by Author "Onikki, Nelli"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien miesten sosiaalisia verkostoja sekä niiden merkitystä sosiaalisen tuen käsitteen kautta. Toisena keskeisenä tarkastelun kohteena ovat miesten kokemat elämän käännekohdat sekä niiden heijastuminen sosiaalisiin verkostoihin ja sosiaalisen tuen tarjontaan. Sosiaalista tukea tarkastellaan Tardyn (1985) määritelmään perustuen emotionaalisen, materiaalisen ja informatiivisen tuen sekä henkilökohtaisen palautteen muodossa. Tutkielma on toteutettu laadullisena haastattelututkimuksena, ja analyysin menetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä miestä, jotka olivat haastattelun hetkellä iältään 18-49-vuotiaita, ja haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltavat rekrytoitiin kahden eri yhdistyksen kautta kahdelta eri paikkakunnalta. Miesten keskeiset, aktiiviset verkostot koostuivat ensisijaisesti perheestä, sukulaisista, ystävistä ja kavereista, kun taas harrasteryhmiä ja entisiä työ- ja opiskelukavereita sekä muita, organisoidumman sosiaalisen toiminnan verkostoja heillä ei ollut. Sosiaalisen tuen muodoista erityisesti emotionaalisen tuen vastaanottaminen koettiin vaikeaksi, ja osalle sen pyytäminen on haastavaa, vaikka tukea olisi ollut saatavilla. Emotionaalisen tuen tarjoaminen muille koettiin kuitenkin tärkeänä asiana. Materiaalista tukea oli vaivattomasti saatavilla, ja sitä vaihdettiin vastavuoroisesti erityisesti ystävien ja kavereiden kesken. Informatiivinen tuki oli toissijainen tuen muoto, mutta henkilökohtaisen palautteen antamiseen liitettiin voimakkaita merkityksiä. Miesten kokemat elämän käännekohdat liittyivät kaikki sairastumiseen, ja käännekohdat olivat vaikuttaneet sosiaalisiin verkostoihin kielteisesti. Ajan kuluessa verkostoissa oli kuitenkin havaittu elpymistä, ja pidemmällä aikavälillä oli tapahtunut myös myönteisiä muutoksia. Sosiaalisessa tuessa oli kuitenkin selkeitä vajeita erityisesti käännekohtiin liittyen, ja vaikka osalla miehistä oli sosiaalisen tuen näkökulmasta tarkasteltuna merkityksellisiä verkostoja, aineistossa voitiin havaita myös syrjäytymiskehityksen piirteitä. Toimijuudella oli merkittävä rooli tuen hakemisessa. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevilla miehillä on mahdollisuus saada sosiaalista tukea, mutta erityisesti emotionaalisen tuen vastaanottamiseen liittyy haasteita suhteessa toimijuuteen. Sosiaalisen tuen vajeet kertovat syrjäytymiskehityksestä sosiaalisissa verkostoissa, ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat miehet näyttävät jäävän ulkopuolelle monenlaisista sosiaalisen toiminnan verkostoista. Kielteisiksi koetut käännekohdat vaikuttavat kielteisesti myös verkostoihin ja niiden tuen tarjontaan, mutta verkostoissa ja tuen saatavuudessa tapahtuu sekä ajan, että sosiaalisen tuen saatavuuden paranemisen myötä myönteistä kehitystä. Sosiaalisten verkostojen keskittyessä perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin, tulisi laajempien verkostojen luomista mahdollistaa tukemalla epävirallisen tuen verkostoja vahvistamalla erityisesti kolmannen sektorin vaikeasti työllistyville suunnattua toimintaa.