Browsing by Author "Onnela, Katri"

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee luonnonvarakiistoja kahdella harvaan asutulla seudulla, Suomen Inarissa ja Costa Rican Talamancassa. Molemmissa on viime aikoina vastustettu matkailuun liittyviä suunnitelmia, Inarissa Inarijärven kaavoitusta ja Talamancassa matkailusataman rakentamista. Tavoitteena on selvittää, mihin suunnitelmien vastustajat vetoavat, millä tavoin vetoaminen eroaa toisistaan ja mitä samankaltaisuuksia tapauksista löytyy. Teoreettinen viitekehys nojaa yhteiskunnallisten liikkeiden teorioihin, kuten resurssien mobilisointiteoriaan, poliittiseen mahdollisuusrakenteeseen ja kehystämiseen, Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot’n oikeuttamisteoriaan ja Thévenot’n yleiseen teoriaan maailmaan sitoutumisesta. Tutkimuksen metodiikka perustuu Boltanskin ja Thévenot’n oikeuttamisen maailmoihin sekä Thévenot’n yhteisyyden kielioppeihin. Haastateltujen argumenttien oikeuttaminen jaetaan julkisen oikeuttamisen kielioppiin, liberaalien yksilöiden kielioppiin ja läheisten sidosten kielioppiin. Aineisto koostuu kvalitatiivisista teemahaastatteluista (24 kpl), jotka tehtiin Talamancassa ja San Joséssa marras-joulukuussa 2012 (14 kpl) sekä Inarissa helmikuussa 2013 (10 kpl). Lisäaineistona toimivat Inarijärven kaavoituksiin liittyvät muistutukset, huomautukset ja lausunnot, Inarilainen-lehden artikkelit ja mielipidekirjoitukset sekä video Talamancan kunnan kuulemistilaisuudesta. Inarin ja Talamancan aineistot eroavat seuraavilla tavoilla: 1. Puhuttaessa yhteisestä hyvästä Inarissa vedotaan suunnitelmallisuuteen, järkevyyteen, edullisuuteen ja lainmukaisuuteen, kun taas Talamancassa vedotaan solidaarisuuteen, yhdenvertaisuuteen. Molemmissa tapauksissa vedotaan näiden lisäksi nykyisten matkailuvalttien säilyttämiseen. 2. Läheisistä tunnesidoksista puhuttaessa Inarissa keskitytään luonnon rooliin elannon hankinnassa ja perinteisissä elämäntavoissa, käytännönläheisyyteen ja paikallisten ja luonnon yhteen kietoutumiseen. Talamancassa tunnesidoksista luontoon puhutaan hieman abstraktimmin, joko alkuperäiskansojen filosofiaan ja perinteeseen viitaten tai nykyisen ekomatkailuun perustuvan elämäntavan mahdollistajana. 3. Inarissa toimittiin enimmäkseen olemassa olevien yhdistysten kautta ja kukin taho keskittyi muokkaamaan yhdistyksen sisäisen kommunikaation omaan ryhmään sopivaksi sovitteluksi, minkä avulla ajettiin asiaa, tehden kuitenkin yhteistyötä keskenään. Talamancassa tavoitteena oli toimia yhtenä liikkeenä ja yhdistää monenlainen kommunikaatio yhteiseksi sovitteluksi, jonka pohjana oli yhteisyys, yhdenvertaisuus ja kaikkien läheiset sidokset asiaan. Samanlaisuuksia Inarin ja Talamancan tapauksissa löytyy yleisemmältä tasolta. Haastateltavat vetoavat yhteiseen hyvään ja läheisiin tunnesidoksiin, eivätkä juurikaan omiin henkilökohtaisiin intresseihinsä. He eivät vetoa puhtaisiin ympäristöarvoihin, eivätkä toisaalta luonnosta saatuihin omiin taloudellisiin hyötyihin. Luontoa ei nähdä kummassakaan tapauksessa kulttuurista erillisenä ympäristönä vaan kietoutuneena paikalliseen elämäntapaan, osana kulttuuria.