Browsing by Author "Onninen, Liisa"

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sitä, millä tavoin esimiehet vastaavat alaisten valituksiin kehityskeskusteluissa. Kehityskeskusteluilla on aiemman kirjallisuuden mukaan potentiaalia parantaa alaisen ja esimiehen yhteistoiminnan sujuvuutta ja lisätä työntekijöiden vaikutus- ja kehittymismahdollisuuksia. Keskustelunanalyyttisten tutkimusten mukaan ammattilaisosapuolten vastausmahdollisuudet ongelmista kertomiseen ovat eri institutionaalisissa konteksteissa vaihtelevia: tietyissä ympäristöissä painottuu neutraali ongelmanratkaisu, tietyissä ymmärtäminen. Tutkimuksessa selvitetään, miten esimiesten vastauksissa alaisten henkilökohtaisesti merkittäviin valituksiin ilmentyvät ammatillinen neutraalisuus, alaisen kokemuksen huomioiminen tai toisaalta ratkaisuorientaatio. Tutkimusmenetelmä on keskustelunanalyyttinen. Kehityskeskustelua tarkastellaan institutionaalisena vuorovaikutuksena, jonka osanottajat orientoituvat keskustelun ammatilliseen kontekstiin ja rooleihinsa monin vuorovaikutuksessa, myös responsiivisessa toiminnassa ilmenevin tavoin. Tutkimuksen aineistona on viisi vuonna 2008 videoitua kehityskeskustelua kolmesta eri organisaatiosta. Valituista videoista on poimittu tutkimuksen aineistoksi kaikki alaisen valitukset eli kuvaukset työpaikan ongelmallisista, henkilökohtaisesti merkittävistä asioista. Kokoelmana on kaikkiaan 38 valituskohtaa. Aikaisemmissa kehityskeskusteluiden tutkimuksissa tutkimusmenetelmä on useimmiten ollut osallistujien haastatteluiden tai mielipidemittaustulosten analysointi. Tämä tutkimus puolestaan valottaa itse vuorovaikutuksen rakentumista ja kehityskeskusteluiden tosiasiallisia tapahtumia niitä havainnoimalla, kytkeytyen siten kehityskeskusteluiden tutkimuskentässä vasta 2000-luvulla fokukseen nousseeseen vuorovaikutusaspektiin. Tutkimuksen esimiehillä on kehityskeskusteluissa erilaisia vastausmahdollisuuksia alaisten valituksiin. Valitukset kirvoittavat lähes aina alaisen kokemukseen fokusoivan toiminnon kuten samanmielisen vahvistuksen, formulaation tai tunteeseen fokusoivan kysymyksen. Ymmärtämiselle on vahva odotuksenmukaisuus, sillä aineistossa ilmenee jopa joissakin ammatillisessa ympäristössä harvinaisia toisia tarinoita eli esimiesten kertomuksia omista vastaavista kokemuksistaan. Yleensä esimiehet myöntävät ja vahvistavat alaisten esittämät ongelmat ja suhtautuvat niihin vastuuta kantaen neutraalin kuittauksen sijaan. Toisaalta lähes poikkeuksetta valitus kirvoittaa myös ongelmaan fokusoivan toiminnon: selvittelevän kysymyksen, formulaation, ongelman ylöskirjauksen, ratkaisuyrityksen tai kyseenalaistuksen. Esimiehet orientoituivat omaan vastuuseensa myös ongelmakeskeisissä toiminnoissa. Kuitenkin myös valituksen kirjaaminen papereihin ja suoraan seuraavaan aiheeseen siirtyminen esiintyy mahdollisena vastausvaihtoehtona. Huomionarvoista on, että vuorovaikutuksessa ongelmallisimpana responssina näyttää esiintyvän neutraalisuus ja minimipalautteissa pitäytyminen. Kuten aiemmassa institutionaalisessa emootiotutkimuksessa on havaittu, samanmielisyyden osoituksin aihe on mahdollista saattaa loppuunkäsitellyksi tai siirtyä sujuvasti ongelman konkreettisten puolten käsittelyyn. Emootion osoituksilla voi kehityskeskusteluissa näin olla funktionsa myös keskustelun laajemman institutionaalisen tehtävän sujuvuuden varmistajana.