Browsing by Author "Orjasniemi, Janina"

Tässä tutkielmassa selvitetään, miten ihmisoikeusjärjestöt ja Suomen valtio kehystävät naisiin kohdistuvia ihmisoikeusongelmia Suomessa. Suomi on ratifioinut YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, jonka toimeenpanoa valvotaan määräaikaisraportoinnilla. Tutkielman aineistona toimivat ihmisoikeusjärjestöjen ja Suomen valtion toimittamat raportit, vuonna 2022 päättyneellä, järjestyksessään kahdeksannella Suomen määräaikaisraportointikierroksella. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: miten naisia koskevia ihmisoikeusongelmia kehystetään ihmisoikeusjärjestöjen varjoraporteissa ja miten ihmisoikeusjärjestöjen kehykset peilautuvat Suomen valtion määräaikaisraportin kehyksiin. Kriittistä kehysanalyysiä hyödyntämällä ihmisoikeusjärjestöjen raporteista löytyy kolme ongelmakehystä: naisiin kohdistuvan väkivallan kehys, naisten julkisen elämän ongelmien kehys ja moniperustaisen syrjinnän kehys. Myös Suomen valtion raportista löytyvät saman tyyppiset kehykset hieman eri painotuksin. Kaikilta osin Suomen valtion raportti ei tunnista ihmisoikeusjärjestöjen esittämiä asioita ongelmiksi ja joidenkin toimijoiden tarjoamat ratkaisukeinot eroavat toisistaan. Suomen raportissa ei käsitellä osaa ihmisoikeusjärjestöjen osoittamista ongelmista lainkaan, mutta sovittelumenettelyn käyttämisestä lähisuhdeväkivaltatapauksissa on nähtävillä myös selkeä näkemysero asian ongelmallisuudesta ylipäänsä. Useiden raporteissa esitettyjen ongelmien osalta uupumaan jää selitys siitä, miksi asia on ongelmallinen. Tällaisina itsestäänselvyyksinä useissa raporteissa pidetään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, työelämän ja koulutuksen sukupuolittuneisuutta sekä palkkaeroja. Sen sijaan kaikki ihmisoikeusjärjestöt perustelevat vihapuheen ongelmallisuutta runsaasti, mikä johtuu luultavasti ilmiön tuoreudesta. Pääosin raporteissa esitetyt ongelmien ratkaisukeinot voidaan jakaa viiteen eri tyyppikategoriaan: julkisten palveluiden parantaminen, tietoisuuden tai koulutuksen lisääminen, lakimuutokset, resurssien lisääminen sekä tutkimuksen lisääminen. Tuloksena voidaan todeta, että ymmärrys ongelmista on isossa kuvassa pääpiirteittäin yhtäläinen, mutta eroja löytyy ongelmakehysten yksityiskohdista.