Browsing by Author "Pääskynkivi-Koskinen, Leena"

Ikääntyneiden osuuden väestöstä ennustetaan kasvavan merkittävästi lähivuosina. Terveiden ja toimintakykyisten eläkeläisten lisäksi myös runsaan avun tarvitsijoiden määrä lisääntyy. Itsemääräämisoikeus kuuluu kaikille ikään tai terveydentilaan katsomatta. Heikkokuntoisten ja muistisairaiden vanhusten kohdalla sen ylittäminen voi kuitenkin olla tarpeellista heidän oman turvallisuutensa vuoksi. Itsemääräämisoikeuden rajaamisen tulisi kuitenkin olla viimesijainen vaihtoehto ja sitä ennen tulisi olla selvitettynä asiakkaan mahdollisuus osallistua päätöksentekoon erilaisten tukitoimien avulla. Tutkimus kohdistuu vanhuksiin, joilla on todettu ympärivuorokautisen avun tarve ja he ovat saaneet myönteisen päätöksen tehostetun palveluasumisen tarpeesta. Aineistona on 217 kappaletta SAP- selvitys lomakkeita (selvitä-arvioi-palveluohjaa), joista on tutkittu asiakkaan osallisuuden näkymistä sekä itsemääräämisoikeuden toteutumista tehostettuun palveluasumiseen hakeutumisprosessissa. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää tekijöitä, joilla on yhteys asiakkaan osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteutumiseen sekä toteutumatta jäämiseen. Asiakirja-aineistosta on poimittu oleelliset muuttujat luotuun havaintomatriisiin ja saatu aineisto on analysoitu kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä ja ristiintaulukoinnilla. Havaintomatriisiin poimittiin tietoja asiakkaiden osallistumisesta SAP-selvityksen tekemiseen, mielipiteestä haettuun palveluun, terveydentilasta ja omaisista. Asiakirjoista on poimittu myös tekstiotteita, jotka on luokiteltu ja esitetty laadullisin menetelmin. Tutkimuksen tulokset ovat yhteneviä aikaisempien tulosten kanssa. Aineiston perusteella on olemassa merkittävä vähemmistö, joka ei pääse osalliseksi oman asiansa käsittelyyn. Muistisairaiden osuus ulkopuolelle jäävistä on suurin. Lisäksi asiakkaiden mainittu sekavuus on yhteydessä osallisuuden toteutumattomuuteen. Usein osallistuminen näyttäytyi asiakirjaotteiden perusteella symboliselta ja omaiset ohittivat vanhusten toimijuuden. Suurin osa vanhuksista, joiden kanssa tehostetun palveluasumisen tarpeesta on keskusteltu suhtautuvat asiaan myönteisesti ja siten heidän itsemääräämisoikeuttaan on noudatettu. Yllättävänä voidaan pitää sitä pientä vähemmistöä, joka on vastustanut hoiva-asumista, mutta heidän itsemääräämisoikeutensa ylittämistä ei ole perusteluja SAP-selvityksissä. Tulosten perusteella myös osallisuuden näkymisessä SAP-selvityksissä on eroja selvityksen tehneiden työntekijäryhmien kesken. Sosiaalityöntekijöiden kirjoittamissa SAP-selvityksissä asiakkaiden osallisuus on kirjoitettu useimmin näkyviin. Tutkimuksen tulosten perusteella vanhusten osallisuuteen ja itsemääräämisoikeuden tukemiseen tulee kiinnittää huomiota. Vanhukset jäävät usein rutiininomaisesti sivuun päätöksenteossa ja asiantuntijoiden sekä omaisten asiantuntijuus on määräävää. Myös SAP-selvitykset näyttäytyivät tutkimuksen näkökulmasta usein puutteellisesti kirjoitetulta ja puuttuvia tietoja oli paljon. Asiakkaiden tasapuolisen kohtelun takaamiseksi myös kirjaamista tulee kehittää.