Browsing by Author "Paassilta, Michael"

Tässä työssä tarkastelun kohteena ovat kotimaisen ns. ’hulluussarjakuvan’ ilmentämät hulluuden ja mielisairauden sosiaaliset representaatiot. Tämän tyyppinen sarjakuvakirjallisuus heijastelee viimeaikaisia trendejä, joissa omakohtaiset vaikeat kokemukset puetaan yhä useammin sarjakuvan ilmaisukieleen. Käytän hulluuden käsitettä eräänlaisena ilmiön kokonaiskenttää kokoavana kansanomaisena kattokäsitteenä eikä sitä tässä yhteydessä ole tarkoitus ymmärtää leimaavassa tarkoituksessa. Teoreettisesti työ asettuu Serge Moscovicin (1961) kehittämän sosiaalisten representaatioiden teorian viitekehykseen, joka kuvaa arkiajattelun sosiaalisia muodostumisprosesseja. Tieteenteoreettisesti työ edustaa maltillista konstruktionismia. Tutkimus keskittyy hulluuden sosiaalisten representaatioiden historialliseen jatkuvuuteen ja vakauteen liittyviin tekijöihin sekä erityisesti representaation kokonaiskenttää jäsentävään syväkerrostumaan ja sen vaikutuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sarjakuvakerronnassa rakentuvien sosiaalisten representaatioiden ydinaineksen kartoittamista ja representaation syväkerrostuman teorialähtöistä analyysiä. Varsinaiset tutkimuskysymykset kiteytyvät siihen, a) millaisia hulluuden figuratiivisia ytimiä aineistosta on tunnistettavissa, ja b) onko aineistosta tunnistettavissa sosiaalista representaatiota jäsentävä kantateema. Eksplisiittisiä tutkimuskysymyksiä ylemmällä meta-tasolla tutkimus tiivistyy pohdintaan representaation kokonaiskenttää jäsentävän syväkerrostuman (käsitteellisellä tasolla representaation kantateema) mahdollistamasta liikkumatilasta – tai toisin sanottuna – miten voimakkaasti kantateema rajoittaa erilaisten vaihtoehtoisten representaatioiden ilmentämismahdollisuuksia tämänkaltaisissa erityisen ilmaisuvoimaisissa kulttuurituotteissa. Tutkimusaineiston osalta tutkimus liittyy osaksi visuaalisia aineistoja hyödyntäneiden sosiaalipsykologisten tutkimusten verrattain harvalukuista joukkoa. Aineisto koostuu kolmesta 2010-luvun aikana julkaistusta sarjakuvaromaanista (kokonaislaajuus noin 1712 sarjakuvaruutua). Analyysi jakaantuu kahteen vaiheeseen, jossa ensimmäinen perustuu teorialähtöiseen laadulliseen sisällönanalyysiin ja toinen teorialähtöiseen avainkäsitteiden operationalisointiin ja niistä johdettavaan päättelyyn. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemman tutkimuskirjallisuuden esittämää käsitystä, jonka mukaan hulluuteen liitetyt mielikuvat näyttävät olevan historiallisesti katsoen hyvin vakaita – toisintaen joiltain osin jopa keskiajalle ulottuvia hulluuskäsityksiä. Ainoa selkeästi aiemmasta tutkimuksesta eroava havainto liittyi yhden teoksen ilmentämään tieteisfiktiiviseen ainekseen. Kantateeman osalta voi todeta, että tämän aineiston ilmentämää hulluutta näyttää jäsentävän toiseuttava minän ja toisen väliseen antinomiaan (self/other) perustuva kantateema. Aiemmin hyödyntämättömän aineistotyypin ja verrattain vähän teoretisoidun ja tutkitun teoreettisen konstruktion empiirisestä tarkastelusta johtuen tutkimusta voi kuvata eksploratiiviseksi, eli uutta kartoittavaksi ja mahdollista jatkotutkimusta pohjustavaksi. Tutkimuksen tulokset tarjoavat kantateeman osalta lähinnä alustavia suuntaviivoja ja perusteellisemman kokonaiskuvan muodostaminen vaatii jatkotutkimusta.