Browsing by Author "Pajunen, Mauri"

Tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisuuden käsitettä Paul Ricœurin hermeneuttisen filosofian keskeisaiheena. Mahdollisuus määritellään inhimillisen olemisen ontologiseksi kysymykseksi: mahdollisuuden kysymys on huomioitava tarkasteltaessa, mikä ihminen on. Mahdollisuuden kysymys on rinnasteinen sille, miten ihminen ymmärretään konkreettisena olevana. Tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisuutta inhimillisen olemisen tapana; Ricœur lähestyy ongelmaa kielen tulkitsemisen ja ymmärtämisen viitekehyksessä. Tutkimuksessa osoitetaan Ricœurin mahdollisuuden kysymyksen yhteys Kantin ja Heideggerin ajatteluun. Mahdollisuuden ongelma periytyy Kantin filosofiasta, joka pyrkii sovittamaan yhteen inhimillisen vapauden ja luonnon. Ricœurin mukaan inhimillinen olemisen mahdollisuus ja ihmisen konkreettinen olemassaolo kuuluvat samaan olentoon. Tutkimuksessa esitetään, että tämä näkemys liittää Ricœurin ajattelun Heideggerin ontologisen hermeneutiikan olemisen mahdollisuutta käsittelevään aiheeseen. Ricœur tarkastelee aihetta poeettisen kielen tulkitsemisen ja ymmärtämisen ongelmana. Ricœurin hermeneutiikan keskeinen ontologinen väite on, että olemisen mahdollisuus tulee esiin poeettisen kielen tulkitsemisessa ja ymmärtämisessä. Poeettisen kielen viitekehyksessä toteutettava mahdollisuuden kysymyksen tarkastelussa korostetaan Ricœurin hermeneutiikan realistista pyrkimystä: mahdollisuus ontologisena kysymyksenä on mielekäs vain, kun poeettisen kielen viittaama todellisuus määritetään tyydyttävästi. Ricœur tarkastelee tätä ongelmaa etupäässä kielifilosofian näkökulmasta: miten poeettisen kielen luonteenomaisesta tulkintojen moninaisuudesta voidaan rakentaa uskottava referenssiteoria? Tutkimuksessa selviää, että mahdollisuuden ja todellisuuden ontologinen ongelma vaatii sovittamaan yhteen poeettisen kielen tulkitsemisen ja realistisen merkitysteoreettisen näkemyksen kielen ilmaisujen ja todellisuuden välisestä viittaussuhteesta. Ricœur tarkastelee tätä ongelmaa kolmen konkreettisen kielen tapahtuman – metaforan, tekstin ja kertomuksen – valossa. Tutkimuksessa tarkastellaan Ricœurin väitettä poeettisen kielen monimerkityksisyyden aikaansaamista uusista tavoista olla maailmassa. Tämä perusnäkemys tuodaan esille Ricœurin metaforateorian tarkastelussa. Ricœurin tekstiteoriassa mahdollisuuden tarkastelu siirtyy kielen semanttisesta ongelmasta hermeneuttisen tulkinnan kysymykseen. Huomiota kiinnitetään Ricœurin näkemykseen, jonka mukaan tekstin merkityksen tulkitsemisprosessi on välttämättä lukijan maailman ehdollistama. Lukijan maailmalla tarkoitetaan tulkitsemisen esitiedollista rakennetta, joka antaa tulkinnalle suunnan ja merkityssisällön. Narratiivisen teorian tarkastelu keskittyy Ricœurin näkemykseen inhimillisen toiminnan, elämän ja yksilöllisen itseyden ymmärtämisestä, mikä edellyttää niiden hahmottamista ja esittämistä kertomuksen muodossa. Tutkimuksessa tarkastellaan Ricœurin teorioiden keskeistä sisältöä kriittisesti Donald Davidsonin metaforista viittausta koskevan kritiikin sekä hänen toimintateoriansa valossa; lisäksi tarkastellaan Galen Strawsonin esittämää narratiivisen teorian kritiikkiä. Tutkimuksessa osoitetaan, että mitä lähemmäs mahdollisuuden kysymys viedään ihmisen konkreettista todellisuutta, sitä ongelmallisempaa sen ontologisen aseman osoittaminen on. Tutkimuksessa todetaan, että Ricœurin hermeneutiikka ei anna mahdollisuudelle empiirisen realismin näkökulmasta hyväksyttävää ontologista asemaa. Ricœur onnistuu kuitenkin valaisemaan inhimillisen mahdollisuuden kysymystä osoittaessaan tekstin ja kertomusten tulkitsemisen olennaisuuden ihmisen pyrkiessä ymmärtämään olemassaoloaan ja maailmaa. Tutkimuksen johtopäätös on, että Ricœurin mahdollisuuden ontologinen kysymys tuo tärkeän näkökulman kysymykseen: Mikä ihminen on? Kysymyksen käytännöllinen merkitys korostuu, koska ihmistieteet tarvitsevat filosofiaa tarkastelemaan ihmisen mahdollisuutta ontologisena ongelmana. Koska ihmisen ontologia koskee ihmisen ymmärtämistä olevana, mahdollisuuden kysymyksen tarkastelulla on ihmistieteitä ja ihmisten käytännöllistä elämää koskeva eettinen merkitys.