Browsing by Author "Palmusaari, Heidi Maria"

Tämän tutkielman lähtökohtana toimii lähetystyön ja kehitysavun välinen yhteys. Lähetysjärjestöt ovat aina harjoittaneet käytännön toimintaa sanallisen evankeliumin julistamisen ohella. Nykyään ne vastaanottavat tähän tarkoitukseen valtion kehitysyhteistyön rahoitusta. Kehitysmaatutkimuksen näkökulmasta on tärkeää pohtia, onko lähetysjärjestöjen harjoittama käytännöllinen toiminta kehitysapua vai uskonnollista toimintaa. Tutkielmassa paneudutaan aiheeseen tarkastelemalla Suomen Lähetysseuraa (SLS), joka on yksi maamme suurimmista lähetysjärjestöistä ja Ulkoministeriön virallinen kumppanuusjärjestö. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka SLS ymmärtää harjoittamansa työn luonteen. Pyrkiikö se erottamaan uskonnollisen toiminnan ja kehitystyön toisistaan. Tutkielmassa tarkastellaan, miten järjestö esittää itsensä uskonnolliselle ja sekulaarille yleisölleen ja rakentaa yhtenäistä järjestöidentiteettiä. Työssä tarkastellaan SLS:aa kielenkäyttäjänä. Aineistona toimivat järjestön keskeiset tekstit vuodesta 2003, mistä lähtien se on toiminut Ulkoministeriön virallisena kumppanuusjärjestönä. Aineisto sisältää tekstejä, jotka on kohdennettu uskonnolliselle ja sekulaarille yleisölle ja käsittelevät järjestön itseymmärrystä. Aineisto järjestettiin ensin systemaattisesti sisällön analyysin tarjoamilla keinoilla; siitä luotiin analyysirunko, joka auttoi löytämään materiaalista keskeisiä teemoja. Varsinainen analyysi toteutettiin retoriikan analyysistä nousevien käsitteiden avulla. Keskeisiä ovat uuden retoriikan edustajan merkittävän edustajan Chaïm Perelmanin ajatukset yleisön merkityksestä sekä puheen monimerkityksellisyydestä. Uusi retoriikka on niiden keinojen tutkimista, joita puhuja käyttää vaikuttaakseen yleisöönsä. Erittäin tärkeää tutkielman aiheen kannalta on ajatus siitä, että puhujan (tai tekstin laatijan) on otettava huomioon yleisönsä arvot. Myös itse puhujaa tulee tarkastella yleisönä. Tutkielmassa tarkastellaankin, millaisilla retorisilla keinoilla SLS yhdistää sekulaarin kehitysapujärjestelmän taholta nousevia arvoja uskonnolliseen puoleensa. Miten kehitysyhteistyötä tekevä lähetysjärjestö rakentaa identiteettiään? Analyysi osoittaa, ettei teksteissä rakenneta eroa uskonnollisen ja kehitysyhteistyöluontoisen toiminnan välille, vaan jälkimmäinen integroidaan osaksi uskonnollista toimintaa. Järjestön kehitysyhteistyö rakentuu sekulaarin kehitysdiskurssin keskeisten arvojen ympärille, mutta näihin liitetään uskonnollisia merkityksiä. SLS:n identiteetin muodostuminen on prosessi, jota luonnehtii eri lähtökohdista nousevien arvojen yhdistäminen sekä erilaisten yleisöjen puhutteleminen. SLS painottaa työnsä kokonaisvaltaisuutta. Kokonaisvaltaisen lähetystyön voi kuitenkin nähdä olevan ristiriidassa Ulkoministeriön asettaman vaatimuksen kanssa, jonka mukaan kehitysyhteistyö on pidettävä erillään uskonnollisesta toiminnasta. SLS pitääkin aktiivisesti yllä mahdollisuutta tulkita eri tavoin toimintamuotojensa välistä suhdetta ja kokonaisvaltaista lähetystyötä. Kokonaisvaltaisuus on keskeisessä asemassa järjestön identiteetin rakentumisessa. Analyysi kuitenkin osoittaa, että kokonaisvaltaisuudella on SLS:n teksteissä monia merkityksiä. Käsitteen tärkeys ja yhdistävä voima liittyvät osittain juuri sen monimerkityksisyyteen. Järjestön on kyettävä puhuttelemaan sekulaaria sekä uskonnollista yleisöä ja huomioimaan näiden arvolähtökohdat. Käsite toimiikin siltana näiden kahden järjestöön vaikuttavan puhetavan välillä. Kokonaisvaltaisuus myös mahdollistaa kehitysyhteistyön liittämisen osaksi SLS:n uskonnollista toimintaa. Tällä tavalla se toimii keinona, jonka avulla järjestö voi ylläpitää yhtenäistä identiteettiään.