Browsing by Author "Puhakka, Kaisa"

Nettiterapioilla tarkoitetaan Internetin kautta välitettyjä hoitomuotoja, joilla pyritään vastaamaan erityisesti psykoterapiapalvelujen saatavuusongelmaan. Tutkimusten mukaan terapeutin tuella varustetut nettiterapiaohjelmat tuottavat pelkkiä oma-apuohjelmia parempia hoitotuloksia. Suhteen merkitys ja muoto eivät kuitenkaan välttämättä vertaudu suoraan kasvokkaisen psykoterapian terapeuttiseen suhteeseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka haastatellut nettiterapian asiakkaat kokivat terapeuttisen suhteen ja sen muodostumisen minimaalisen tuen kognitiivis-behavioraalisessa nettiterapiassa (ICBT), ja millaisia terapeuttisen tuen tarpeita heillä mahdollisesti olisi ollut. Teoreettinen tausta koostuu terapeuttiseen suhteeseen liittyvästä tutkimuksesta, tuetun tilivelvollisuuden mallista (Supportive Accountability) ja välittyneen vuorovaikutuksen ilmiöitä koskevasta kirjallisuudesta. Tutkimuksessa käytetty metodologia on tulkitseva fenomenologinen analyysi, jonka tarkoituksena on tutkia tiettyjen tapahtumien merkityksiä osallistujille. Aineisto koostuu kuudesta puhelinhaastattelusta. Haastateltavat olivat käyneet läpi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kehittämän ja ylläpitämän, lievän ja keskivaikean masennuksen hoitoon tarkoitetun nettiterapiaohjelman. Tulosten mukaan keskeistä onnistuneelle nettiterapiakokemukselle oli allianssin eli terapeuttisen yhteistyösuhteen muodostuminen itse terapiaohjelmaan, ja terapiaohjelman keskeisten tavoitteiden jäsentely ja sitominen asiakkaan omiin, laajempiin tavoitteisiin. Tällöin asiakkaat kokivat myös terapiaohjelman tehtävät itselleen mielekkäinä. Nettiterapeutin tuki näyttäytyi parhaimmillaan turvaa tuovana, taustalla olevana tukena joka mahdollisesti syvensi asiakkaan omaa reflektiota ja toi henkilökohtaisuuden tuntua terapiaohjelmaan. Negatiivisissa kokemuksissa allianssin muodostuminen terapiaohjelman kanssa ei onnistunut, ja vuorovaikutus nettiterapeutin kanssa koettiin liian vähäiseksi ja terapiasuhde liian etäiseksi. Nämä haastateltavat jäivät kaipaamaan henkilökohtaisuuden tuntua nettiterapiaan. Keskeisimmät ongelmat näyttäytyivät etenkin tavoitteiden jäsentymättömyytenä, tehtävien epämielekkyytenä tai roolien epäselvyytenä, joihin nettiterapeutin tukea olisi kaivattu. Kaiken kaikkiaan haastateltavien nettiterapiakokemusten mukaan keskeisin puute liittyi erilaisten tuen tarpeiden tunnistamiseen ja niihin reagoimiseen nettiterapeutin aloitteesta. Lisää tutkimusta tarvittaisiin etenkin siitä, kuinka erilaisia terapeuttisen tuen tarpeita olisi mahdollista tunnistaa ja kuinka terapeuttista tukea olisi mahdollista kohdentaa oikeaan aikaan ja oikeille henkilöille.