Browsing by Author "Pulkkinen, Katri"

Tämä tutkielma käsittelee alle 7-vuotiaan lapsen tietoa ja osallisuutta lastensuojelun sosiaalityössä. Keskeisenä tavoitteena on selvittää, mikä on pienen lapsen tiedon ja osallisuuden merkitys lastensuojelun työprosesseissa sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Pyrin tarkastelemaan sitä, minkälaisia merkityksiä lastensuojelun sosiaalityöntekijät antavat lapsen tiedolle sekä sitä miten he kertovat toimivansa niissä työtilanteissa joissa tapaavat pieniä lapsia. Pyrin myös kartoittamaan niitä haasteita, joita sosiaalityöntekijät kohtaavat, kun pienen lapsen tietoa pyritään tavoittamaan suoraan lapselta itseltään. Tutkielman aineiston muodostavat sosiaalityöntekijöiden kuusi puolistrukturoitua teemahaastattelua, jotka on tehty tammi-huhtikuun välisenä aikana vuonna 2012. Tutkielma nojautuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusorientaatioon, jossa tutkimuksen kannalta keskeiseksi muodostuvat ihmisten kokemukset sekä niiden ymmärtäminen ja tulkinta. Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielmassa tarkastellaan lapsen tiedon tavoittamista ja lapsen osallisuuden tukemista lastensuojelun sosiaalityössä lapsuudentutkimuksen viitekehyksestä, jossa lapsi nähdään itsenäisenä toimijana ja luotettavana tiedonantajana. Lastensuojelun kontekstissa näkemys lapsesta luotettavana tiedonantajana on ongelmallinen. Periaatteen tasolla lapsen kuulemista ja osallisuutta lastensuojelun sosiaalityössä pidetään itsestään selvänä asiana, mutta käytännössä pienen lapsen tiedon tavoittamisessa ja osallisuudessa nähdään haasteita. Lasta tarkastellaan kehityspsykologisesta kontekstista käsin, jossa lapsen tiedontuotantoon ja osallisuuteen liitetään erilaisia kehitykseen liittyviä reunaehtoja ja rajoja. Lapsen antaman tiedon rinnalle kaivataan aikuislähtöistä tietoa silloin, kun sosiaalityöntekijät muodostavat kokonaiskuvaa lapsen tilanteesta tai perustelevat tekemiään päätöksiä. Lapsen osallisuuden tukemisessa voi olla myös haasteena tarve suojella lasta, jolloin lapsen tieto ei aina saa työskentelyssä näkyvää roolia. Lapsen osallisuutta tuetaan työskentelyssä erilaisten välineiden ja menetelmien avulla. Hiljainen tieto ja rutiinit ohjaavat sosiaalityöntekijän työskentelyä pienen lapsen kanssa. Tutkielma antoi viitteitä siitä, että alle kouluikäisen lapsen tietoa on mahdollista tavoittaa lastensuojelun sosiaalityössä ja sille voidaan antaa työskentelyssä merkityksellinen rooli. Pienen lapsen osallisuuden tukeminen on kuitenkin yhä eräänlaisessa muutostilassa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät huomaavat tarpeen toiminnallisempien, pienen lapsen osallisuutta tukevien työmenetelmien käyttämiselle, mutta ne eivät ole vielä täysin juurtuneet käytäntöön. Lastensuojelun sosiaalityössä on tärkeää pyrkiä kehittämään aiempaa toiminnallisempia työtapoja lapsinäkökulman tavoittamiseksi, luomaan yhteisiä käytäntöjä lasten kanssa työskentelemiseksi, sekä keskustelemaan entistä avoimemmin pienen lapsen tiedon paikasta ja merkityksestä työyhteisön sisällä. Olennaiseksi asiaksi lapsen osallisuuden tukemisessa ja tiedon tavoittamisessa nousee sosiaalityöntekijän kyky suhtautua lapsen tietoon vakavasti ja taito herkistyä erilaisille tavoille, joilla lapsi tuo tietoa itsestään esiin. Tutkielman perusteella yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen käsitys lapsesta luotettavana tiedonantajana ja itsenäisenä toimijana antaa lastensuojelun sosiaalityöntekijälle liian rajatun viitekehyksen tarkastella asiakaslasta. Sosiaalityöntekijä voi nojautua sekä lapsen toimijuutta ja osallisuutta korostavaan käsitykseen sekä myös kehityspsykologiseen näkemykseen lapsen kanssa työskennellessään ja lapsen tietoa tavoittaessaan.