Browsing by Author "Puronen, Heta"

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida helsinkiläis- ja turkulaisnuorten toisen asteen koulutusvalintoja kuvaavia järkeilyn tapoja sekä kuvata nuoria koulutuksellisina toimijoina. Tutkielma on tehty Euroopan komission rahoittaman 'Governance of educational trajectories' (GOETE) - nimiseen tutkimushankkeen aineistoa ja siirtymäregiimien teoreettista viitekehystä hyödyntäen. Tutkimus sijoittuu kriittisen realismin metateoreettiseen viitekehykseen ja on toteutettu laadullisena monitapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineistona on helsinkiläisen yleisopetuksen luokan ja turkulaisen liikuntapainotteisen luokalta toisen asteen opintoihin siirtyneiden nuorten yksilöhaastattelut, jotka tehtiin syksyllä 2011. Aineistoa on analysoitu elämäkerrallisia ja tapaustutkimuksellisia menetelmiä hyödyntäen. Toimijuuden ja rakenteen välistä dynamiikkaa tarkasteltiin Margaret S. Archerin refleksiivisyyttä korostavan kolmivaiheisen mallin tapaan. Koulutusvalintoja analysoitiin teoriaohjaavasti Regine Grytnesin koulutusvalintojen luonnetta kuvaavaa typologiaa soveltaen. Tutkimuksen tuloksina hahmottui viisi koulutusvalintoja kuvaavaa järkeilyn tapaa: ilmeinen valinta, tilapäinen valinta, turvallinen valinta, kunnianhimoinen valinta sekä vaihtoehtojen avoinna pitäminen. Koulutusvalinnoissa nuoret seurasivat pitkälti vanhempiensa valintoja. Valinnat koettiin jossain määrin vaikeina ja valintoja kuvasi nuoren reflektio sekä usein erilaisten vaihtoehtojen poissulkeminen. Valinnoissa korostuivat nuoren koulun ulkopuoliseen kokemusmaailmaan liittyvät tekijät, mutta myös nuoren kouluun liittyvät kokemukset. Nuoret tekivät valintojaan erilaista lähtökohdista käsin, sillä koulukontekstit erosivat toisistaan nuorten koulu-urissa ilmenneiden riskien ja resurssien osalta. Nuoret olivat refleksiivisiä koulutuksellisia toimijoita ja arvioivat sekä koulua että omia toimintamahdollisuuksiaan. Nuorten toimijuudessa oli yleisesti havaittavissa mielekkääksi koettu muutos peruskoulusta toisella asteelle siirryttäessä, missä nuoria pidettiin selkeämmin itsestään vastuullisina toimijoina peruskouluun verrattuna. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä todetaan koulutusvalintojen elämäkerrallisesti jäsentyvän luonteen keskeinen merkitys nuoren koulutuksellisen toimijuuden dynamiikan ymmärtämisen kannalta, sillä valintojen rationaalisuutta korostava ymmärrys sivuuttaa nuoren kehittymässä olevan itseymmärryksen ja refleksiivisyyden välittävän merkityksen. Koulutusvalintoja tulisikin tarkastella elämäkerrallisesti jäsentyvinä rakenteelliset tekijät ja subjektiviteetin merkityksen huomioivina neuvotteluprosesseina. Nuorten koulutusvalintojen ja muidenkin elämänvalintojen dynamiikan elämäkerrallinen jäsentäminen voi tuottaa sekä teoreettisia että menetelmällisiä välineitä koulupudokkuuden ehkäisyyn ja syrjäytymistä ehkäiseviin ja korjaaviin toimiin.