Browsing by Author "Qin, Stella"

Väestön ikärakenteen muutos on aiheuttanut paineita työeläkejärjestelmän kestävyydelle. Samalla työn kuormitustekijät ovat yhteydessä sairauksiin, joiden seurauksena tuhansia suomalaisia siirtyy vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle. Pysyvä työkyvyttömyyseläke vaikuttaa yksilöön, työnantajaan ja yhteiskuntaan. On olemassa näyttöä siitä, että eri toimialoilla työkykyä uhkaavat osin erilaiset riskit. Vaikka työkyvystä on tehty paljon tutkimusta, on olemassa vain vähän toimialakohtaista tietoa toimenpiteiden täsmällisemmäksi kohdentamiseksi. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat asiantuntija- ja kuljetustyön merkittävimmät työkykyä uhkaavat riskit sekä tutkia millaisia keinoja työhyvinvoinnin eri toimijoilla on käytettävissään näiden riskien vaikutusten torjumiseksi. Lisäksi kiinnostuksenkohteina ovat työhön liittyvät voimavaratekijät sekä keinot niiden vahvistamiseksi. Tutkimuskohteena on kaksi erilaista toimialaa. Tausta-ajatuksena tässä vertailevassa asetelmassa on erilaisuuden maksimointi, jonka avulla voidaan selvittää, päteekö tutkittavan ilmiön taustalla jokin säännönmukaisuus, vaikka tutkittavat ryhmät olisivat keskenään mahdollisimman erilaiset. Tutkielmassa keskitytään sellaisiin työkyvyttömyysriskin hallinnan keinoihin, joihin työpaikan johto tai henkilöstöhallinto, työterveyshuolto ja työeläkeyhtiö voivat vaikuttaa työeläkejärjestelmän palveluita hyödyntämällä. Siten tarkastelussa mukana ovat vain työeläkkeenä myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet, painopiste yksityisellä sektorilla. Työhyvinvoinnin toimijoiden yhteistyötä kehittämällä voidaan jouhevoittaa koko järjestelmän toimivuutta sekä puuttua nykyistä varhaisemmassa vaiheessa työntekijöiden työkykyä uhkaaviin terveyshaittoihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu aiemmasta työn, toimintakyvyn ja työhyvinvoinnin tutkimuksesta. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä asiantuntijahaastattelusta. Haastateltavat edustavat työnantajaa, työterveyshuoltoa ja Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Eloa. Haastattelut tehtiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Haastatteluiden perusteella asiantuntijoiden ja kuljettajien merkittävimmät työkyvyn riskit ja toisaalta työn voimavaratekijät liittyivät tavalla tai toisella työolosuhteisiin, työmotivaatioon, johtamiseen, elintapoihin ja saatuun tukeen työkyvyn jo alennuttua. Keskeinen havainto oli, että asioiden luokittelu fyysisiin ja psyykkisiin tekijöihin tai vastaavasti kuormitus- ja voimavaratekijöihin osoittautui monimutkaiseksi. Käsitykset siitä, mikä tukee työkykyä ja hyvinvointia työssä voivat olla toimiala-, työpaikka- tai jopa yksilökohtaisia. Haastattelujen perusteella työkykykeskustelun huomio tulisi siirtää aiempaa voimakkaammin voimavaroihin ja työn positiivisiin puoliin. Vain oireita hoitamalla ei saada aikaan pysyviä tuloksia. Työnantajan, työterveyshuollon ja työeläkeyhtiön yhteistyön keskeiset mahdollisuudet ja tiivistämisen paikat ovat tämän tutkielman perusteella yhteistyöpalavereiden kehittäminen, ammatillisen kuntoutuksen prosessi, töihin paluun tuki, toimiala- ja työpaikkakohtaisten erityistarpeiden tunnistaminen, työterveyshuollon hankintaprosessi sekä esimieskoulutukset. Lisäksi tietämystä ja ymmärrystä muiden toimijoiden mahdollisuuksista ja keinoista tulisi vahvistaa. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää työpaikoilla, työterveyshuollossa ja työeläkelaitoksissa työkyvyn tuen ja työhyvinvoinnin suunnittelussa.