Browsing by Author "Räsänen, Joona"

Tässä käytännöllisen filosofian pro gradu -työssä käsitellään argumentteja sukupuolineutraalia avioliittoa vastaan ja sen puolesta. Filosofisen argumentoinnin kautta osoitetaan, että sukupuolineutraali avioliitto on perusteltu ja moraalisesti oikeutettu. Tutkielmassa tarkastellaan niin sanottua käsitteellistä argumenttia, jonka mukaan avioliitto on määritelmällisesti miehen ja naisen välinen liitto, sillä ainoastaan miehen ja naisen välisestä suhteesta voi syntyä lapsia ja siten samaa sukupuolta olevien avioliitto on mahdoton. Argumenttia ja siihen kohdistettua kritiikkiä esitellään ja arvioidaan. Muun muassa hedelmättömyysargumentilla osoitetaan, että sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat tekevät epäjohdonmukaisen erottelun lisääntymiskyvyttömien heteroparien ja homoparien välille. Työssä käsitellään myös kaltevan pinnan argumenttia ja väitettä siitä, että hyväksymällä sukupuolineutraali avioliitto, joudutaan hyväksymään myös sellaiset avioliitot ja suhteet, jotka ovat moraalisesti tuomittavia. Argumentti osoitetaan virheelliseksi useista syistä, muun muassa siksi, ettei kausaalista yhteyttä sukupuolineutraalin avioliiton ja esimerkiksi moniavioisuuden hyväksymisen välillä ole. Tutkielmassa tarkastellaan kriittisesti lasten oikeuksiin vetoavaa argumenttia, jonka mukaan sukupuolineutraali avioliitto rikkoo lapsen oikeutta biologisiin vanhempiinsa. Työssä argumentoidaan, että sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen on lasten edun mukaista riippumatta sen väitteen todenmukaisuudesta, että lapsen paras kasvuympäristö on miehen ja naisen muodostamassa perheessä. Tutkielmassa osoitetaan, että perinteinen ainoastaan miehen ja naisen välinen avioliitto syrjii homoseksuaalisia pariskuntia, sillä avioliitto voidaan ymmärtää pariskunnan kollektiivisena oikeutena, jota osapuolet käyttävät yhdessä. Avioliiton merkitys ei myöskään heikkene sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisen myötä, ja väitteet eri sukupuolta olevien avioparien perheiden rikkoutumisesta sukupuolineutraalin avioliiton hyväksymisen myötä osoitetaan virheellisiksi. Johtopäätöksenä todetaan sukupuolineutraalin avioliiton olevan filosofisesti perusteltu, moraalisesti oikeutettu ja siten laillisesti hyväksyttävissä, sillä se lisää samaa sukupuolta olevien parien ja lasten hyvinvointia sekä onnellisuutta aiheuttamatta yhteiskunnalle tai muille ihmisille vahinkoa tai haittaa.