Browsing by Author "Raatikainen, Taina"

Valtiontalouden kestävyysvajeen ja velkasuhteen kasvun ratkaisemiseksi etsitään jatkuvasti julkisesta hallinnosta säästöjä tehostamalla virastojen ja laitosten toimintaa. Julkisten palveluiden laadun ja saatavuuden varmistaminen edellyttää valtion toiminnan vaikuttavuuden, tehokkuuden ja tuottavuuden lisäämistä. Tulosohjaus muodostaa valtion virastojen ja laitosten ohjaus- ja johtamisjärjestelmän perustan. Tulosohjauksen toimintamalli perustuu liike-elämästä lainattujen toimintatapojen soveltamiseen julkishallinnossa. Vaikka tulostavoitteet asetetaan vuoropuhelussa ohjaavan tahon ja hallinnon kanssa, sisältyy vuorovaikutussuhteeseen päämies-agenttiteoriassa kuvattuja ristiriitoja. Tutkielman tarkoituksena on selvittää tapaustutkimuksen kautta oikeudenalan erityispiirteiden (riippumattomuus, keskitetty hallinto) vaikutusta valtionhallinnon tulosohjausohjelman toimivuuteen päämies-agenttiteorian näkökulmasta. Tutkimuksessa keskitytään selvittämään tulosohjauksessa työskentelevien virkamiesten subjektiivisia näkemyksiä tulosohjauksen onnistumisista ja kehittämistarpeista. Lisäksi tutkielmassa perehdytään tulosohjauksen arvioimiseen valtionhallinnon johtamis- ja ohjausmuotona. Laajemman tarkastelun kohteena on, miten hyvin yritysmaailmasta omaksutut keinot toimivat valtionhallinnossa ja millaisia ongelmia tai kehittämistarpeita ne mahdollisesti luovat toimintaympäristöissä, jotka eivät toimi liikelaitosperiaatteella. Tunnistamalla tulosohjauksen keskeisiä onnistuneita toimintatapoja ja toisaalta sen kehittämistarpeita, voidaan toimenpiteitä kohdistaa ohjauksen suunnitteluun paremmin tulevaisuudessa niin, että hallinto säilyy muuntautumis- ja toimintakykyisenä muutosten keskellä. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoiduilla asiantuntijahaastatteluilla keväällä 2023. Haastateltavat olivat oikeusministeriössä ja Tuomioistuinvirastossa tulosohjauksen parissa työskenteleviä virkamiehiä. Haastatteluaineiston analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, jonka avulla aineisto teemoiteltiin johtopäätösten tekemistä varten. Tulosten perusteella oikeushallinnon tulosohjausprosessin vahvuuksia ovat toimiva vuorovaikutussuhde, realistiset tulostavoitteet ja vahva sitoutuminen. Nykymallin toimivuutta puoltaa toiminnan vapaus; toimintayksiköllä on mahdollisuus päättää, miten asetetut tavoitteet saavutetaan. Hallinnon keskittämisen osalta muutos on vapauttanut oikeusministeriötä keskittymään strategiseen ohjaukseen ja hallinnonalan virastojen johtamiseen, mutta lisännyt etäisyyttä ohjaajan ja ohjattavan välillä. Lisäksi hallinnollisten asioiden hoitamisen keskittämisestä on katsottu olevan yleistä etua hallinnonalalle. Oikeushallinnon tulosohjausprosessin haasteisiin lukeutuvat hallinnonalan erityispiirteisiin liittyvät tekijät. Riippumattomuudella koetaan olevan vaikutusta vuorovaikutussuhteessa ja vaikeuttavan laadullisten tavoitteiden asettamista tulosohjausprosessissa. Ohjaava taho kokee resurssien kohdentumisen valvonnan olevan haastavaa. Tulosohjauksen virkamiesten kokemus järjestelmän onnistumisista ja kehittämiskohteista ovat yhteneväisiä alan kirjallisuudessa esiintyvien ongelmakohtien ja kehittämistarpeiden kanssa. Tulosohjauksen yleisissä haasteissa mainitaan erityisesti vaikuttavuuteen liittyvät, kuten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden määrittelyyn, mittaamiseen, seurantaan ja aikaperspektiiviin liittyvät tekijät. Tutkimuksessa vahvistui käsitys tulosohjausprosessin vuorovaikutuksellisesta kokonaisuudesta, jossa huomioidaan strategisten tavoitteiden lisäksi selkeät toimintaedellytykset ja määritellään lisäksi realistisesti tavoitteet ja tavoitteiden täyttymistä seurataan aktiivisesti. Tulosohjauksen tulevaisuuden kehittämisessä tavoitteena on poikkihallinnollisuuden ja koko valtionhallinnon hallinnonalojen yhteisen tulosohjauksen kokonaisuus.