Browsing by Author "Rahunen, Johanna"

Tutkielman tavoitteena on valaista miten kaupunkimaisille pientaloalueille esitetyt yhteisöllisyystavoitteet ovat toteutuneet, kun asiaa tarkastellaan asukkaiden omien kokemusten, havaintojen ja suhteiden kautta. Tutkielmassa avataan sosiaalista elämää ja sen muotoutumisen logiikkaa eräällä pääkaupunkiseudulla sijaitsevan esikaupunkialueen täydennysrakennusalueella, joka on toteutettu kaupunkimaisille pientaloalueille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Täydennysrakentamiselle ja kaupunkimaisille pientaloalueille on annettu painoarvoa asumiseen liittyviin uusiin haasteisiin vastaajana. Pääkaupunkiseudun asuinalueiden eriytymisen mekanismina toimii valikoiva muuttoliike. Tämän taustalla vaikuttaa myös sosiaaliset seikat, jotka perustuvat esimerkiksi hyväosaisten lapsiperheiden omiin kokemuksiin. Tutkielmassa kohtaavat asuntopoliittiset ja kaupunkisuunnitteluun nojaavat tavoitteet, rakennetut puitteet ja asukkaiden kokemukset paikallisuudesta. Tutkielmassa kysytään, miksi ja miten paikallinen sosiaalinen elämä muotoutuu ja missä määrin kyse on paikallisista riippuvuuksista. Tutkielman näkökulma nojaa Norbert Eliaksen (1974) esittämään paikallisen yhteisöllisyyden teoriaan, jossa on kyse yksilön ja yhteisön suhteesta ja modernisaatioprosessista. Tutkimusteoreettisena kehyksenä tutkielmassa toimii myös Matti Kortteisen (1982) ja Erkko Anttilan (2014) pääkaupunkiseudun esikaupunkialueiden paikalliseen elämään keskittyvät tutkimukset. Asukkaiden haastatteluilla kerätyn pääaineiston tukena käytetään asukkailta kyselylomakkeiden, karttojen ja suhdelomakkeiden avulla kerättyjä tietoja sekä asuinalueen havainnointia. Tutkielmassa esitettyjä kysymyksiä lähestytään haastateltavien tulkinnoissa esiin tulleiden paikallisuuden ja sosiaalisen elämän merkitysten kautta ja samalla kuvataan tapaa, jolla he liittävät itsensä osaksi kuvaamaansa sosiaalista maailmaa. Tutkielmassa kuvattu korttelin sisäinen sosiaalinen elämä rajautuu arjen toimien ja elämänvaiheen mukaan. Sosiaalisen elämän kaksinaisessa luonteessa yhdistyy samanaikaisesti pyrkimykset yksityisyyteen ja lasten kautta rakentuvat riippuvuudet. Tutkielmassa esitetään, että vanhemman ja lapsen välinen sidos toimii yhteisyyttä järjestävänä tekijänä ja välittävänä sidoksena yhteisöön. Yhteisyys näyttäytyy valikoivana kuulumisena, jossa keskeistä on lasten paikallisuudelle annetut merkitykset esimerkiksi kaverisuhteiden, turvallisuuden ja autonomisuuden kautta. Tutkielmassa esitetään, että korttelin sisälle rakentunut sosiaalisen elämän luonne sopii yhteen korttelin arkkitehtuurin kanssa. Tutkielmassa tulee esiin arjen lapsilähtöinen ontologia, itsestään selvänä näyttäytyvä tapa tulkita kysymyksiä arjesta, perheestä, kodista ja paikallisuudesta. Ontologian sisältämien ajallisten, sosiaalisten ja materiaalisten elementtien ja niiden yhteenkietoutumisen tarkastelemisen kautta hahmottuu, miten yksityiseen perhe-elämään, keskiluokkaiseen vanhemmuuteen ja hyvään lapsuuteen liittyvät arvot ja normit kytkeytyvät arjen käytäntöihin ja paikallisuuden merkityksiin. Tutkielmassa esitetään myös, että arjen lapsilähtöisen ontologian kautta katsottuna ei näytä yhdentekevältä, millaisia muutoksia lähiympäristön sosiaalisissa ja fyysisissä rakenteissa tai erilaisissa palvelujärjestelmissä tapahtuu.