Browsing by Author "Raittila, Simo"

Tutkimuksessa on tarkasteltu kunta-alalla työskentelevien ikääntyvien naistyöntekijöiden fyysisten ja psykososiaalisten työolojen eroja ammattiaseman mukaan sekä näiden työoloerojen kehittymistä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Tutkimus koostuu tutkimusartikkelista ja sitä taustoittavasta kirjallisuuskatsauksesta. Työn fyysistä rasittavuutta sekä työn vaatimuksia ja hallintaa on tarjottu aiemmassa kirjallisuudessa yhdeksi sosioekonomisten terveyserojen selittäjäksi. Myös muutokset työoloissa on aikaisemmissa tutkimuksissa yhdistetty erilaisiin terveysvasteisiin. Työolojen sääntelyä voidaan pitää yhteiskuntapolitiikan alueena, josta on yleensä vallinnut laaja konsensus työntekijöiden ja työnantajien välillä. Työsuojelua voidaankin pitää osana dekommodifikaatiota eli yhteiskuntaan vaikuttavien markkinavoimien rajoittamista. Sekä laadullinen että kvantitatiivinen tutkimus tuottavat tietoa yhteiskunnallisen toiminnan välineiksi. Tutkimusartikkelissa työoloja on tutkittu tilastollisesti, mallintamalla pitkittäiselle kyselyaineistolle sopivia lineaarisia sekamalleja. Mallintamisen avulla on pyritty selvittämään, onko eri ammattiasemassa olevien ikääntyvien työntekijöiden, alempien toimihenkilöiden, keskitason toimihenkilöiden ja ylempien toimihenkilöiden välillä eroa työoloissa ja niiden kehittymisessä tarkastelujakson aikana. Tutkimuksessa on tarkasteltu erikseen ikä-, periodi- ja kohorttivaikutuksia sekä näiden ja ammattiaseman interaktiovaikutuksia kolmeen työolovasteeseen: työn fyysistä rasitusta on mitattu faktoripistemuuttujalla ja työn psykososiaalisia vaatimuksia ja hallintaa summamuuttujalla. Tutkimusartikkelin aineisto koostuu 2126 vastaajan kyselyvastauksista, jotka on kerätty vuosina 2000, 2007 ja 2012 osana Helsinki Health Study -kohorttitutkimusta. Vastaajat ovat 40-60-vuotiaita Helsingin kaupungin naistyöntekijöitä, jotka ovat työskennelleet kaikkina kyselyajankohtina. Eräs lineaaristen sekamallien etu on, että samojen vastaajien eri ajankohtina antamien vastausten välinen keskinäinen riippuvuus voidaan huomioida. Tulosten perusteella toimihenkilöiden ja työntekijöiden väliset erot työn fyysisessä rasittavuudessa kasvavat iän myötä. Työn psykososiaaliset vaatimukset ovat korkeampia ylemmillä toimihenkilöillä kuin alemmilla ryhmillä, mutta työn vaatimuksista ei löydetty tilastollisesti merkitseviä muutoksia tarkastelujakson aikana. Työn psykososiaalisessa hallinnassakin toimihenkilöt ovat työntekijöitä korkeammalla tasolla, mutta hallinta on vähentynyt eri ryhmissä samankaltaisesti iän myötä. Aineistossa ei näkynyt merkkejä taantuman vaikutuksista kunta-alan ikääntyvien naistyöntekijöiden työoloihin, mutta tähän voivat vaikuttaa vastaajajoukon vakaa asema työelämässä sekä myös julkisen sektorin mahdollisesti myöhäisempi sopeutuminen taloussuhdanteiden muutoksiin. Syntymäkohorttien välisiä eroja ei myöskään löytynyt, joskin vastaajat ovat keskenään suhteellisen saman ikäisiä. Tutkimuksen perusteella työoloissa tapahtuvat muutokset ovat osittain sosiaalisesti eriytyneitä ja ne muuttuvat iän mukana. Erityisesti alemmassa ammattiasemassa olevien työntekijöiden fyysisen rasituksen vähentämiseen ja autonomian edistämiseen kannattaa panostaa. Tulokset korostavat lisäksi interaktiovaikutusten huomioimisen tärkeyttä työolotutkimuksessa. Koska ikävaikutukset voivat olla erilaisia eri ryhmissä, voi koko vastaajajoukolle tehtävä iän kontrollointi olla riittämätöntä.