Browsing by Author "Rajamäki, Tuomas Valtteri"

Tässä työssä olen tutustunut Jennifer Lackeyn näkemykseen ryhmien uskomuksista, sekä hänen kritiikkiinsä ei-summatiivisia näkemyksiä vastaan. Väitän, että tämä kritiikki ei onnistu sulkemaan pois ei-summatiivisia näkemyksiä uskottavina ryhmän uskomuksen näkemyksinä. Tutkimuskysymykseni on, onnistuuko Lackey osoittamaan, että ei-summatiiviset näkemykset ryhmien uskomuksista ovat auttamatta väärässä. Teesini on, että Lackey ei onnistu osoittamaan tätä. Lisäksi osoitan, että Lackeyn yksilökeskeinen näkemys ei riitä vastaamaan haasteisiin, joita hän esittää kriteereiksi hyväksyttävälle näkemykselle ryhmien uskomuksista. Lackeyn näkemys tarvitsee lisäystä, jotta se vastaisi intuitioihin ryhmien kyvystä toimintaan pelkkien hyväksyntöjen pohjalta. Tulkitsen Lackeyn ydinajatuksen olevan, että yksilöt vastaavat ryhmän uskomusten hyväksyttävästä kytköksestä maailmaan. Pohdin lopuksi, mitä tämä tarkoittaa näkemykselle ryhmien episteemisistä tiloista, kuten uskomuksesta. Lackeyn keskeinen kanta on, että ryhmien tiedollisen toiminnan keskiössä täytyy olla ryhmien yksilöjäsenet ja näiden todelliset asenteet maailmaa kohtaan. Hän pyrkii osoittamaan, että pelkkään hyväksyntään perustuvissa näkemyksissä ryhmän kytkös maailmaan katkeaa. Tästä syystä hyväksyntään perustuvat näkemykset eivät onnistu erottamaan ryhmien vilpittömiä väitteitä, valheita ja paskapuhetta toisistaan. Lackey kritisoi keskeisesti Margaret Gilbertin ja Raimo Tuomelan näkemyksiä ryhmien uskomuksista. Gilbertin mukaan yksilöt muodostavat ryhmän, kun he sitoutuvat avoimesti ja jaetusti toimimaan yhdessä ryhmänä. Tällaisten ryhmien ominaisuudet ja toiminta voivat olla osittain erillään sen yksilöjäsenten vastaavista yksilöllisistä ominaisuuksista ja toiminnasta. Tuomelan näkemyksessä yksilöiden hyväksyntä riittää ryhmän uskomukseen, mutta hyväksyntä on Tuomelalle normaalisti totuuteen tähtäävä tila. Esittelen Margaret Gilbertin vastauksen Lackeyn kritiikkiin ja tarkastelen lyhyesti Tuomelan näkemyksen osalta Lackeyn kritiikin osuvuutta. Keskustelussa hahmottuvassa kuvassa yksilöiden episteemiset tilat ovat keskiössä ryhmien tilojen ymmärtämisessä, mutta uskomusten ja hyväksyntöjen roolit vaativat lisää kehittelyä. Keskeiseksi aiheeksi muodostuu yksilöiden ja ryhmien suhde maailmaan. Minkälainen suhde on riittävä, jotta voimme sanoa ryhmän todella uskovan jotain? Työni on askel kohti yleisempää sosiaalisen tiedollisen maailman ymmärtämistä.