Browsing by Author "Rania, Ilona"

Rikoslain 20. luvun kokonaisuudistuksen myötä raiskauksen määritelmä muuttui suostumusperustaiseksi lain astuessa voimaan 1.1.2023. Lainsäädännön uudistuksen taustalla vaikutti muun muassa kansalaisaloite Suostumus 2018, jonka tavoite oli raiskauksen määritelmän muuttaminen suostumusperustaiseksi sekä niin sanottu Istanbulin sopimus, jossa velvoitettiin sopimusvaltiot kriminalisoimaan seksuaaliväkivalta, joka on tehty ilman uhrin suostumusta. Lisäksi yhteiskunnallista keskustelua seksuaalirikoslainsäädännöstä herätti vuonna 2017 alkanut me too -keskustelu, joka oli yksi taustavoimista Suostumus 2018 –kansalaisaloitteen takana. Maisterintutkielmani tarkastelee suostumusperustaiseen raiskaukseen liitettäviä uhridiskursseja ja uhrikategorisointeja eduskunnan täysistuntokeskusteluissa. Näiden pohjalta tarkastelen myös, millaisiin henkilöihin suostumuksellisuus liitetään ja kenelle täysistuntokeskusteluissa suostumuksellisuus sallitaan. Tutkielman aineistona on kolme eduskunnan täysistunnon pöytäkirjaa, joissa on käsitelty suostumusperustaista raiskausta. Ensimmäinen pöytäkirja on lähetekeskustelusta Suostumus 2018 –kansalaisaloitteesta ja kaksi muuta pöytäkirjaa koskevat eduskunnan täysistuntoja hallituksen esityksestä eduskunnalle rikoslain 20. luvuksi. Käyn tutkielmassani läpi seksuaalirikoksia rikostyyppinä, väkivallan kulttuuria ja siihen liittyviä raiskausmyyttejä- ja kulttuuria. Teoreettinen lähestymistapani nojautuu uhritutkimuksen perinteeseen ja suostumuksellisuuden käsitteeseen. Hyödynnän uhritutkimuksesta erityisesti eri uhrikategorisointeja ja uhrikokemusten hierarkiaa. Suostumuksen osalta käytän etenkin positiivisen suostumuksen käsitettä ja tarkastelen suostumuksen monimuotoisuutta sekä suostumuksen ja tahdonvastaisuuden konfliktia. Aineiston analyysin olen toteuttanut diskurssianalyysillä, mutta analyysin alkuvaiheessa olen hyödyntänyt myös sisällönanalyysin keinoja aineiston jäsentämisessä. Diskurssianalyysissä hyödynnän etenkin feminististä poststrukturalistista diskurssianalyysiä ja subjektipositioita, joiden kautta tuon esiin eroja diskursseihin asettumisessa. Aineistosta nousee esille kolme eri uhridiskurssia, joiden kautta suostumusperustaiseen raiskaukseen liitetty uhrikuva muodostuu. Nämä kolme uhridiskurssia ovat ideaaliuhri, ei-ideaalinen uhri ja heikko uhri. Aineistosta on havaittavissa eri positioita, joissa uhrit asettuvat eri asemaan uhridiskurssin sisällä. Uhridiskurssien pohjalta olen tarkastellut sitä, miten eri uhrit asettuvat uhrikokemusten hierarkiaan. Aineistossa uhrikokemusten hierarkian yläosaan asettuu ideaaliuhri ja hierarkian pohjalle ei-ideaalinen uhri. Heikko uhri asettuu uhrikokemusten hierarkian keskiosaan. Lopuksi olen tarkastellut sitä, kenelle suostumuksellisuus sallitaan. Aineistosta voidaan havaita, että suostumuksellisuus sallitaan varauksetta uhrikokemusten hierarkian yläosaan asettuvalle ideaaliuhrille, ja suostumuksellisuus monimutkaistuu mitä alemmaksi hierarkiassa liikutaan. Tutkielma ei anna yksiselitteistä vastausta sille, kenelle suostumus sallitaan, ja tämä osoittaa sen, kuinka hankalaa on muodostaa yhteinen käsitys suostumuksesta. Tutkielmani muodostaa kuvan siitä, millaisen uhrikäsityksen mukaan lainsäädäntöä on muotoiltu ja miten suostumus on käsitetty.