Browsing by Author "Rantala, Sakarias"

Useat yritykset ilmoittavat pyrkivänsä vastuulliseen liiketoimintaan ns. yritysvastuun puitteissa. Yritysvastuu on kuitenkin ristiriidassa ekonomistisen yrityskäsityksen kanssa, jonka mukaan yritys on taloudellinen ja poliittisesti neutraali toimija. Yritysvastuu sen sijaan on selkeän yhteiskunnallista, joskus myös poliittista toimintaa. Tämä ristiriita avaa mahdollisuuden tarkastella yrityksen poliittista roolia yritysnäkökulmasta. Erityisen keskeistä tämä on suuria resursseja omaavien poikkikansallisten yritysten tapauksessa, sillä niitä sitova globaali säännöstö on huomattavasti kansallista vähäisempää ja epäselvempää. Poikkikansallisten yritysten globaalin vaikutusvallan onkin arvioitu olevan merkittävä. Käsittelen yritysvastuuta normina, sillä se paitsi konstituoi yrityksiä vastuullisina ja yhteiskunnallisina toimijoina, myös reguloi näiden käyttäytymistä. Yritysvastuunormi on kuitenkin jatkuvassa muutoksessa ainakin kahdella tapaa: 1) se on reaktiivista, eli yritysmaailman ulkopuoliset mielipiteenilmaukset vaikuttavat sen sisältöön; ja 2) se on proaktiivista, eli yritykset itse pyrkivät määrittelemään mitä vastuullinen toiminta merkitsee. Yritysvastuunormia tutkimalla pyrin valottamaan sitä, minkälaisia globaalin hallinnan suhteita poikkikansalliset yritykset ovat pyrkineet määrittämään. Vedenjakajana tutkielmassani toimii globaalin talouskriisin eurooppalaisen ilmentymä, eli ns. eurokriisi. Eurokriisi on aiheuttanut runsaasti julkista keskustelua ja kritiikkiä, joka on kohdistunut erityisesti rahoitusalan yrityksiin. Tästä syystä olen valinnut aineistokseni yhden Euroopan suurimman pankin, eli saksalaisen Deutsche Bankin yritysvastuuraportit vuosilta 2005-2016. Deutsche Bank on kokonsa lisäksi sopiva tutkimuskohde, koska globaali talouskriisi on paitsi vaikuttanut suuresti sen liiketoimintaan myös altistanut sen erityisen suurelle kritiikille. Tutkielmani teoreettinen pohja perustuu kriittisen realismin käsitykseen sosiaalisesta todellisuudesta avoimien historiallisten ja sosiaalisten prosessien seurauksena. Ymmärrän yritysvastuuraportit paitsi osana konkreettista yritysvastuutoimintaa myös sosiaalista todellisuutta Norman Faircloughn materiaalis-semioottisen prosessin kautta muokkaavina teksteinä. Käsitykseni vallitsevaan ekonomistiseen hegemoniaan perustan uusgramscilaisten tutkijoiden käsitykseen kapitalismin ideologisesta kehityksestä. Tutkimuskysymykseni on ”minkälaista yritysvastuunormia eurooppalaiset pankit ovat luoneet eurokriisin aikana ja sen jälkeen?”. Politiikan tutkijoiden on tärkeää ymmärtää sitä, minkälaista roolia poikkikansalliset yritykset pyrkivät itselleen luomaan, ja siksi pyrin tutkimuskysymykseni avulla valaisemaan yritysten pyrkimyksiä suhteessa globaalin hallintaan. Taustaolettamukseni on, että eurokriisillä on ollut vaikutus yritysvastuunormin kehitykseen. Oletan, että yritykset ovat tiukemman sääntelyn uhan alla siirtäneet kurssiaan kohti itsesäätelyä ja omia valvontamekanismejaan. Oletan myös, että tämä on tapahtunut mm. kansalaisjärjestöjen ylläpitämien sääntely- ja sertifikaattijärjestelmien ja syvemmän kansalaisyhteiskuntadialogin puitteissa. Tutkimustulosteni perusteella Deutsche Bank on alkanut korostamaan yhä enemmän omia sääntelymekanismejaan, mutta jättänyt kansalaisjärjestöjen sääntelyjärjestelmät pienemmälle huomiolle. Yritysvastuun ja ekonomistisen yritysmallin välinen ristiriita ei ole eurokriisin seurauksena muuttunut. Sen sijaan yrityksen poliittinen rooli vaikuttaa syventyneen ns. yrityskansalainen –käsitteen voimistumisen myötä. Yrityskansalaisuus on kansalaisen ja yrityksen välille rakennettu analogia, joka korostaa yrityksen yhteiskunnallista osallisuutta. Tämä vaikuttaa kuitenkin globaalilla tasolla enenemänkin sumentaneen kuvaa toimijoiden rooleista ja hallinnan suhteista, kuin kirkastaneen tätä. Yrityskansalainen vaikuttaa olevan laajat oikeudet omaava, mutta poliittisesta vastuusta erillään toimiva toimija. Yritysvastuu käsitteenä on kuitenkin monimuotoistunut ja syventynyt kattamaan koko yrityksen liiketoiminnan esim. yksittäisten filantropisten projektien sijasta.