Browsing by Author "Rantalahti, Kati"

Tämä maisterintutkielma käsittelee kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvointia tuetussa asumisessa. Tarkempana tutkimustehtävänä on selvittää tekijöitä, jotka edistävät ja heikentävät kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvointia. Hyvinvointi ymmärretään tukiasukkaan oman subjektiivisen kokemuksen kautta. Aineisto koostuu yhdeksän kehitysvammaisen nuoren aikuisen haastattelusta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2018 teemahaastatteluiden avulla. Analyysimenetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tukiasukkaana asuvien kehitysvammaisten henkilöiden hyvinvoinnin kokemusta kuvataan seitsemän eri tekijän kautta. Tekijät saivat erilaisia painotuksia eri elämäntilanteissa ja niiden suhteet vaihtelivat elämäntavoitteiden ja -odotusten mukaisesti. Tutkimuksen mukaan tukiasukkaiden hyvinvointi koostui tyytyväisyydestä omaan kotiin ja työhön. 1) Oma koti nähtiin itsemääräämisoikeuden mahdollistajana ja oman toimijuuden vahvistajana. 2) Työ koettiin mahdollisuutena toteuttaa itseään, arkirytmin luojana sekä sosiaalisten suhteiden edistäjänä. 3) Vanhemmilta ja ohjaajilta saatu asumisen tuki toimi itsenäisen sekä turvallisen asumisen mahdollistajana. Haastateltavien arjessa oli tilanteita, joissa he olivat riippuvaisia vanhemmistaan, ohjaajistaan ja tukihenkilöistään. 4) Kaveri-, ystävyys- ja seurustelusuhteilla oli yhteys hyvinvoinnin ja erityisesti onnellisuuden kokemuksiin. Parisuhteeseen yhdistettiin vahvasti onnellisuuden tunteet. 5) Harrastukset ja vapaa-aika antoivat mahdollisuuden yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen. Kokemus itsensä toteuttamisesta ja virkistymisen tunne saavutettiin myös harrastusten ja vapaa-ajan vieton kautta. 6) Hyvä terveys ja kokemus tasapainoisesta arjen rytmistä olivat yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen. Hyvät voimavarat ja fyysinen toimintakyky muodostivat kokemuksen terveydestä. 7) Tukiasukkaiden taloudellinen tilanne oli myös yhteydessä hyvinvoinnin kokemukseen. Riittävä toimeentulo tarkoitti tyytyväisyyttä käytettävissä oleviin tuloihin. Hyvinvointia heikentäviä tekijöitä olivat yksinäisyys, elämänkumppanin puuttuminen ja vaikeus löytää mielekkäitä harrastusmahdollisuuksia. Ilman elämänkumppania olevat miespuoliset tukiasukkaat kokivat arjessaan toistuvasti yksinäisyyttä. Työelämän ja talouden tuomat haasteet sekä terveyden ja voimavarojen heikkeneminen vähensivät myös tyytyväisyyttä hyvinvointiin. Vaikeus löytää harrastuksissa ja työelämässä omaa paikkaansa heijastui tyytymättömyytenä ja turhautumisena. Lähiympäristön ja työelämän vaatimukset aiheuttivat kokemuksen, etteivät omat voimavarat riitä. Taloudellinen tilanne oli yhteydessä harrastusten lopettamispäätöksiin ja opiskelun aloitussuunnitelmiin.