Browsing by Author "Rantanen, Laura"

Pro gradu -tutkielma käsittelee survivalismia, erityisesti Yhdysvalloissa vaikuttavaa alakulttuuria, jonka harjoittajat pyrkivät varautumaan erilaisiin uhkatekijöihin, jotka saattaisivat hajottaa nykyisen yhteiskuntajärjestyksen ja pahimmassa tapauksessa johtaa tuntemamme maailman tuhoon. Tutkielmassa käytetty aineisto perustuu etnografiseen kenttätyöhön, jonka tein Yhdysvalloissa Nevadan, Idahon ja Arizonan osavaltioissa syksyllä 2014. Aineisto perustuu osallistuvaan havainnointiin sekä haastatteluihin. Tutkielma lähestyy katastrofivarautumista neljästä eri näkökulmasta käsin. Tutkielman ensimmäinen analyysiluku käsittelee survivalismia kulutusliikkeenä. Tässä osiossa tarkastelen sitä, millaisia merkityksiä survivalistit varastoimiinsa hyödykkeisiin lataavat. Päättelen materian kerryttämisen auttavan survivalistia konkretisoimaan ja käsittelemään tulevaisuuden odotuksiaan sekä pelkojaan. Tutkielman toinen analyysiluku tarkastelee varautumista rituaalitutkimuksen valossa. Totean varautujien harjoittavan kotitöiden, ostoksilla käymisen sekä muiden arjentoimintojen kautta eräänlaisia maalliseen muotoon puettuja yksityisiä rutiinirituaaleja, joiden merkitys on pienentää varautujan maailma hallittavan kokoiseksi ja tähdentää varautujalle hänen omia moraalisia periaatteitaan sekä asioita, joita hän kokee elämässään tärkeäksi. Tutkielman kolmas analyysiluku tarkastelee survivalismia poliittisena liikkeenä. Tutkielmaa varten haastateltuja varautujia yhdistää kokemus kyvyttömyydestä vaikuttaa liittovaltion tasolla tapahtuvaan päätöksentekoon. Tapaamani survivalistit osoittavat käyttämänsä retoriikan sekä konkreettisen käytännöntoiminnan tasolla halunsa vetäytyä vieraaksi kokemastaan systeemistä niin kokonaisvaltaisesti kuin mahdollista. Reaktiona virallisten valtarakenteiden tavoittamattomuudelle, varautujat ovat kääntyneet oman pienyhteisönsä puoleen, jonka hyvinvoinnista he pyrkivät huolehtimaan parhaalla katsomallaan tavalla. Tutkielman neljäs analyysiluku tarkastelee katastrofivarautumista uskonnonkaltaisena liikkeenä. Tapaamani survivalistit liittävät katastrofivarautumiseensa hengellisiksi ymmärrettäviä ulottuvuuksia, kuten tulevaisuuden maailmojen hahmottelua. He myös löytävät hengellisiä piirteitä omasta katastrofivarautumisestaan. Neljännessä analyysiluvussa vertaan kenttäaineistoani New Age-liikkeisiin ja pohdin sitä, millaisessa suhteessa survivalistien jakama yksilökäsitys on modernin ideologian tuottaman ihmiskuvan kanssa. Tutkielmani johtopäätöksenä totean, että survivalismi on mahdollista ymmärtää eräänlaiseksi länsimaalaisen ihmiskuvan tiivistymäksi. Viimeisessä luvussa pohdin millaisille oletuksille länsimaalainen ihmiskuva perustuu ja muodostan tulkinnan survivalismista eräänlaisena yksilöllisenä projektina, jonka kautta varautuja sekä toisintaa että kyseenalaistaa yhteiskunnassa vallalla olevia normeja.