Browsing by Author "Rantaniemi, Sofia"

Tutkielma on fenomenologinen katsaus vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Lasten haluaminen ja perheen perustaminen ovat suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia normeja, ja ne, jotka eivät saa eivätkä halua lapsia, näyttäytyvät tässä kontekstissa poikkeavilta ja epänormaaleilta. Tutkielman keskeinen kiinnostuksenkohde onkin lapsettomuuspäätöksen muotoutuminen: miten, ja miksi osa naisista päätyy valitsemaan pysyvän lapsettomuuden. Tutkielmassa tarkasteltiin vapaaehtoisesti lapsettomien suomalaisnaisten narratiiveja keskittyen heidän omiin tulkintoihin valinnastaan. Tutkielmassa kysytään, minkälaisesta kehokäsityksestä narratiivit kertovat, ja miten ne suhteutuvat länsimaalaisessa kulttuurissa esiintyviin meta-narratiiveihin, kuten luonto-kulttuuri-narratiiviin. Lisäksi pohditaan naisten asemaa yhteiskunnan toisena, ja mahdollisia vastarinnan tekniikoita hegemonista valtaa ja yhteiskunnan painetta vastaan. Tutkimus toteutettiin laajana haastattelututkimuksena Etelä-Suomen alueella. Haastateltavat olivat 24-44-vuotiaita kantasuomalaisia vapaaehtoisesti lapsettomia naisia. Haastattelut olivat puolistrukturoituja, ja niitä oli yhteensä 24 kpl. Tutkimustuloksia tarkastellessa oli silmiinpistävää, kuinka merkittävissä määrin naiset kuvailivat lapsettomuuttaan biologisperäisenä ja sisäsyntyisenä ominaisuutena. Nojaten länsimaiseen luonto-kulttuuri-dikotomiaan tutkielmassa ehdotetaan lapsettomuuden juontamisen ihmisluontoon toimivan puolustusmekanismina kriittisiä kannanottoja vastaan. Tutkielma haastaa kartesiolaista erottelua rationaalisen ja päätöksen tekevän mielen ja toimeenpanevan esineellisen kehon välillä, ja hyödyntäen erityisesti Maurice Merleau-Pontyn keho-subjektin (corps-sujet) käsitettä ehdottaa vapaaehtoisesti naisten tekevän päätöksensä merkittävissä määrin kehollisiin, tai kehollisiksi koettuihin tuntemuksiin ja havaintoihin vedoten. Tutkielma osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, miten lisääntymistä koskevat perhesuunnittelun päätökset syntyvät, ja mihin pisteeseen asti voidaan puhua ns. rationaalisesta päätöksenteosta.