Browsing by Author "Ronkainen, Mika"

Tutkimus käsittelee suomalaisten peruskoulujen turvallisuutta tutkimalla niissä koulupäivän aikana esiintyvän väkivallan ja oppilaitoksen lähiympäristön sosiaalisen epäjärjestyksen välistä yhteyttä. Pääasiallinen tutkimuskysymys on millainen yhteys oppilaitoksen lähiympäristön epäjärjestyksellä on kouluväkivallan esiintyvyyteen. Muut tutkimuskysymykset koskevat oppilaitoksen valvonta- ja turvallisuusmenettelyjen sekä alueen väkivaltarikollisuuden ja sosioekonomisen komposition yhteyksiä suhteessa kouluväkivallan esiintyvyyteen. Tutkimus nojaa kriminologiseen teoriaperinteeseen, ja pääasiallisena teoreettisena pohjana käytetään rutiinitoimintojen teoriaan liittyvää viestivän tilan periaatetta, jonka mukaan alueen epäjärjestys viestii kontrollin puutteesta, mikä rohkaisee normienvastaiseen käyttäytymiseen. Muita käytettyjä teorioita ovat sosiaalisen disorganisaation sekä sosiaalisen paineen teoriat. Aineistona on suomalaisten oppilaitosten rehtoreille osoitettu sijaisarviomenetelmällä toteutettu Oppilaitosten turvallisuustutkimus OLT 2016, jonka tueksi on otettu alueiden rikostasoa ja sosioekonomista kompositiota kuvaavia tietoja eri rekisterilähteistä. Selitettävänä muuttujana on oppilaaseen koulupäivän aikana kohdistunut ruumiillinen väkivalta, ja pääasiallinen selittävä muuttuja on 500 metrin säteellä oppilaitoksesta sen lähiympäristössä havaittu sosiaalinen epäjärjestys, jonka ilmenemismuotoja ovat muun muassa roskaaminen, omaisuuden tuhoaminen, graffitit ja alueella oleskelevat humalaiset ja huumeiden käyttäjät. Muita selittäviä muuttujia ovat oppilaitoksen valvonta- ja turvallisuusmenettelyt sekä kunnan väkivaltarikollisuutta ja postinumeron tulo- ja koulutustasoa kuvaavat muuttujat. Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkastellaan sekä bivariaattitasolla että monimuuttuja-analyysilla, jossa käytetty menetelmä on logistinen regressioanalyysi. Tutkimuksessa havaitaan oppilaitoksen lähiympäristön sosiaalisen epäjärjestyksen ja oppilaitoksissa esiintyvän kouluväkivallan välinen yhteys. Sekä runsas että keskitasoinen epäjärjestys lisäävät kouluväkivallan esiintyvyyttä, ja tulos antaa näin tukea viestivän tilan periaatteelle. Valvonta- ja turvallisuusmenettelyjen osalta havaitaan, että oppilaitoksissa, joissa on käytössä useita turvallisuusmenettelyjä, esiintyy myös kouluväkivaltaa enemmän. Kausaatiosuhteiden tulkinta on haasteellista käytetyllä poikkileikkausaineistolla, mutta todennäköisesti kouluväkivalta edeltää valvonta- ja turvallisuusmenettelyjen käyttöön ottoa eikä toisin päin. Aluetason muuttujien osalta tulokset ovat ambivalentteja ja osin yllättäviäkin. Alueen väkivaltarikollisuus vaikuttaisi lisäävän kouluväkivallan esiintyvyyttä, ja tulokset antavat joitain viitteitä myös alueen matalan tulotason kouluväkivallan esiintyvyyttä lisäävästä yhteydestä. Yllättävin tulos koskee koulutustasoa, sillä alueen korkea koulutustaso vaikuttaisi lisäävän kouluväkivallan esiintyvyyttä teoreettisen lähtökohdan ja aiemman tutkimuksen vastaisesti. Tälle yksi mahdollinen tulkinta on herkistyminen, jolla tarkoitetaan yksilötason vaihtelua reagointiherkkyydessä. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että korkeasti koulutetut tulkitsevat konfliktitilanteet helpommin väkivallaksi, ja tämä voi mahdollisesti vanhempien luoman painostuksen kautta heijastua myös rehtoreiden tekemiin sijaisarvioihin. Aluemuuttujien ja kouluväkivallan esiintyvyyden välistä yhteyttä koskevat tulokset eivät kuitenkaan ole yhtä robusteja, kuin lähiympäristön sosiaalista epäjärjestystä koskeva tulos. Tuloksen perusteella suositellaan, että tulevaisuudessa oppilaitosturvallisuutta kehitettäessä kiinnitettäisiin huomiota oppilaitoksen sisäisten turvallisuutta lisäävien toimintatapojen lisäksi myös oppilaitoksen lähiympäristöön. Politiikkasuosituksena kouluissa esiintyvän häiriökäyttäytymisen vähentämiseksi mainitaan oppilaitosten lähiympäristön epäjärjestyksen vähentäminen kaupunkisuunnittelun ja sosiaalipolitiikan keinoin.