Browsing by Author "Ros, Carina"

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten asiakasperheiden toimijuus toteutuu Espoon lastenpsykiatrisessa avohoitoyksikössä. Tutkimustehtävänä on selvittää miten perheet (vanhemmat ja potilaana ollut lapsi) ovat kokeneet oman positionsa lastenpsykiatrisessa työskentelyssä. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, miten asiakkaan osallisuus psykiatriassa voisi toteutua paremmin. Tutkimuskysymykset ovat: Mikä positio vanhemmilla ja heidän potilaana olleella lapsellaan on lastenpsykiatrisessa tutkimuksen ja hoidon suunnittelussa ja toteutumisessa? Mitkä psykobiografiset tekijät ja institutionaaliset rakenteet psykiatrisessa hoidossa edistävät tai ehkäisevät asiakkaan toimijuutta? Tutkimuksen aineisto koostuu seitsemän perheen teemahaastatteluista. Viisi haastattelua on toteutunut perhehaastatteluina (lapsi ja vanhemmat/vanhempi) ja kahta vanhempaa olen haastattelut erikseen. Kerätty aineisto on analysoitu sisällönanalyysiä käyttäen ja tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat toimineet kriittinen realismi, moderni lapsuustutkimus ja Derek Layderin sosiaalisten alueiden teoria. Analyysissä on sovellettu lisäksi Kirsi Juhilan ajatuksia asiakkaan ja työntekijän välisistä suhteista sekä Kaarina Mönkkösen vuorovaikutusorientaatioista. Tutkimuksesta käy ilmi erilaisia toimijuutta estäviä ja mahdollistavia tekijöitä ja rakenteita. Asiakkaan toimijuutta estävät erilaiset psykobiografiset tekijät, kuten vanhempien kuormittuminen, työkiireet ja kokemus siitä, ettei osaa esittää mielipiteitä psykiatriseen hoitoon liittyen sekä se, jos huolet ja toiveet työntekijöiden kanssa kohtaa. Erilaisia mahdollistavia tekijöitä olivat asiakkaan oma aktiivisuus ja hyvä yhteistyö työntekijöiden kanssa, perehtyneisyys lasten ongelmista sekä kuulluksi ja kohdatuksi tulemisen kokemus. Toimijuutta estävä institutionaalinen rakenne oli psykiatrisen toimintaympäristön asiantuntijakeskeisyys joka näkyi sekä vuorovaikutuksessa työntekijöiden kanssa että palveluiden järjestelmäkeskeisyytenä. Lasten kohdalla asiantuntijakeskeisyys näkyi aikuislähtöisenä toimintana. Toimijuutta mahdollistavia rakenteita olivat yhteisesti sovitut työskentelyn tavoitteet, asiakkaan aktivointi ja jalkautuminen lapsen toimintaympäristöön. Tutkimuksen tuloksina näyttäytyy kolme ilmiötä: psykiatrisen toimintaympäristön asiantuntijakeskeisyys, lapsen heikko toimijarooli sekä jalkautuminen lapsen toimintaympäristöön. Asiantuntijakeskeisyyttä voisi tutkimuksen mukaan purkaa sillä, että asiakkaita osallistettaisiin hoitoon entistä paremmin, esimerkiksi antamalla asiakkaille erilaisia vaihtoehtoja ja keskustelemalla enemmän työskentelyn suunnitelmasta ja tavoitteista ja siitä mitä psykiatria on, jotta muodostuisi yhteinen ymmärrys ja kumppanuus asiakkaan ja työntekijöiden välille. Lapsia ja heidän mielipiteitään pitäisi aktiivisesti kysellä ja kuulla sekä antaa lasten olla mukana päätöksenteossa. Jalkautuminen lapsen todelliseen toimintaympäristöön koettiin hyvänä tapana auttaa lasta ja tutustua perheeseen ja tutkimuksen mukaan tämä voisi olla keino purkaa vuorovaikutuksen asiantuntijakeskeisyyttä sekä vahvistaa lapsen toimijaroolia.