Browsing by Author "Rouhiainen, Elina"

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sukupuolikäsityksiä eli sukupuolen olemukseen liittyviä diskursseja loppuvuodesta 2015 ja alkuvuodesta 2016 ilmestyneissä transihmisistä kertovissa henkilökuvajutuissa. Lähestyn transihmisyyttä normeja purkavana kategoriana, joka uhkaa arkista, luonnollisuuteen perustuvaa sukupuoliajattelua. Olen kiinnostunut niistä tavoista, joilla transihmisyys pyritään normalisoimaan mediassa ja siitä, millaisia sukupuolikäsityksiä nämä normalisoinnit välittävät. Teoreettinen viitekehykseni nojaa etnometodologiaan: Suzanne J. Kessler ja Wendy McKenna ovat hahmotelleet Harold Garfinkelin työn pohjalta sukupuolen teoriaa, jossa paitsi tarkastellaan binäärisen sukupuolijärjestelmän tuottamista jokapäiväsessä vuorovaikutuksessa, myös osoitetaan biologinen sukupuoli (sex) sosiaaliseksi konstruktioksi. Toisena viitekehyksenä käytän Judith Butlerin teoriaa sukupuolen performatiivisuudesta. Butler purkaa identiteetin ja sukupuolen käsitteet painottaen todellisuuden konstruktionistista luonnetta. Analyysissani peilaan näitä ylemmän tason teorioita omaan aineistooni Talia Mae Bettcherin ja Jan Wickmanin transihmisiin keskittyvien tutkimusten avulla. Aineistonani on 20 sanoma- ja aikakauslehdistä kerättyä henkilökuvan määritelmän joko kokonaan tai osittain täyttävää juttua. Genre asettaa sukupuolikäsityksille tietyt kehykset ja määrää myös sen, mitkä käsitykset voivat nousta dominoiviksi ja mitkä taas eivät. Lähes kaikissa jutuissa päähenkilön sukupuoli nousee keskiöön ja huomiota kiinnitetään erityisesti johdonmukaiseen sukupuolihistoriaan. Genren konventioiden mukaisesti tarinan konflikti rakentuu päähenkilön sisäiseksi, eikä esimerkiksi päähenkilön ja yhteiskunnallisten rakenteiden välille. Suuri osa teksteistä noudattelee selviytymiskertomuksen mallia, jossa vastoinkäymiset kuvataan osana menneisyyttä ja onnellisuus osana nykyisyyttä. Analyysissa erottui kahdeksan erilaista sukupuolikäsitystä, joista vahvimmin esiin nousevat käsitykset sukupuolesta synnynnäisenä, binäärisenä, mielen ja ruumiin yhteenliittymänä sekä seksuaalisuuden subjektina ja objektina. Nämä neljä diskurssia ovat yhteneväisiä ja siten vahvistavat toistensa hegemonista asemaa. Loput neljä sukupuolikäsitystä – sosiaalinen sukupuolittaminen, sukupuolen monimuotoisuus, sukupuoli triadisena järjestelmänä sekä sukupuolen perustuvuus omaan kokemukseen ja ilmoitukseen – eivät saavuta yhtä hegemonista asemaa, mutta esiintyvät silti johdonmukaisesti aineistossa. Siinä missä hegemoniset diskurssit esiintyvät osana toimittajan neutraalimpaa kerrontaa, ei-hegemonisia sukupuolikäsityksiä ei pidetä yhtä itsestään selvinä ja ne myös päätyvät ensin mainittuja useammin haastateltavien itsensä kerrottaviksi.