Browsing by Author "Ruotsalainen, Noora"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisilla tekijöillä lapsen erityisen tuen tarvetta perustellaan lapsiperheiden palvelutarpeen arviointien yhteenvedoissa. Aihe on tärkeä, sillä erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen käsitekokonaisuuden hahmottumista sosiaalihuoltolain mukaisessa sosiaalityössä ei ole aiempaa tutkimusta. Sosiaalihuoltolain erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä koskevilla säännöksillä on tarkoitus turvata tarvittava apu ja tuki kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville, ja lasten kohdalla määrittely tarkoittaa, että ehkäiseviä ja tukevia palveluita on mahdollista saada ilman lastensuojelun asiakkuutta. Työntekijä- ja kuntakohtaiset erot erityisen tuen tarpeen määrittelyssä voivat tarkoittaa sitä, että lapset ja perheet ovat toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa palvelujärjestelmässä. Tutkimuskysymyksenä on: Millä tekijöillä lapsen erityisen tuen tarvetta perustellaan palvelutarpeen arviointien yhteenvedoissa? Tutkimusaineiston muodostivat palvelutarpeen arviointien yhteenvedot, joissa oli todettu lapsen olevan erityisen tuen tarpeessa. Aineisto kerättiin Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän viidessä jäsenkunnassa vuosina 2018–2020 tehdyistä yhteenvedoista, joita oli yhteensä 80. Aineiston analyysitapana oli temaattinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen tuloksena erityisen tuen tarpeen perusteluiden taustalla olevista tekijöistä muodostui neljä yläteemaa: 1. lapseen liittyvät tekijät, 2. lapsen kasvuolosuhteisiin liittyvät tekijät, 3. vanhemmuuteen liittyvät tekijät, ja 4. erilaiset tuen tarpeet, jotka kukin sisälsivät useita alateemoja. Lisäksi tutkimuksen perusteella ilmeni, että lapsen erityisen tuen tarvetta ei 14 %:ssa tapauksia ollut arvioimassa lainkaan sosiaalityöntekijää, ja että arvioinnin kohteena olevan lapsi jätettiin tapaamatta tai tämän mielipide muutoin selvittämättä yhteenvedon perusteella lähes neljänneksessä palvelutarpeen arviointeja. Kaikkiaan tutkimus tuottaa käytännön sosiaalityöhön tarpeellista tietoa lapsen erityisen tuen tarpeen taustalla olevista tekijöistä, ja kiinnittää huomiota lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiin myös laajemmin. Vaikka tämän tutkimuksen tuloksia ei ole mahdollista peilata aiempaan sosiaalihuoltolain erityisen tuen tarvetta käsittelevään tutkimukseen sellaisen toistaiseksi puuttuessa, vertautuu sosiaalihuoltolain tarkoittama lapsen erityisen tuen tarve varhaiskasvatuksen kentällä jo pidempään käytössä olleeseen erityisen tuen käsitteeseen ja sen muodostumiseen. Tässä tutkimuksessa esitetyt tekijät, joiden perusteella erityisen tuen esitetään muodostuvan, ovat monilta osin samoja tai samankaltaisia, kuin varhaiskasvatuksessa, ja myös arvion muodostumisessa prosessina on yhtäläisyyksiä, joskin niin taustatekijöissä, kuin arvioinnissa on myös oleellisia eroja.