Browsing by Author "Ryhänen, Miia"

Tutkielma käsittelee isovanhemmuutta perhe- ja läheissuhteena. Suhteiden läheisyys muodostuu perheyhteyden kokemisesta. Ilman yhteisyyden tunnetta edes biologinen side ei välttämättä kestä. Side ihmisten välillä voi perustua puhtaasti läheisyyden ja yhteisyyden kokemiseen. Tutkielmassa tarkastellaan perheyhteyden ja isovanhemmuuden kokemuksellisuutta erityisesti kahdessa tilanteessa. Toisessa tilanteessa on kyse biologisesta isovanhemmuudesta, joka on haurasta tai jännitteistä ja toisessa on kyse varaisovanhemmuudesta, joka on syntynyt eri sukupolvien välille esimerkiksi koetun läheisyyden ja yhteisten kokemusten kautta. Tutkielmassa hyödynnetään konfigurationaalista näkökulmaa, jota on viime aikoina sovellettu perhe- ja läheissuhteiden tutkimuksessa. Norbert Eliasin teoreettinen ja empiirinen työ on luonut pohjan konfigurationaaliselle suuntaukselle. Tämän näkökulman kautta perhe nähdään suhteiden sekä sidosten muodostamana kokonaisuutena ja ihmiset sekä heidän minänsä näissä muodostelmissa muotoutuvana. Lisäksi työssä on hyödynnetty sukupolvien välisiin perhesuhteisiin, perhetutkimukseen sekä isovanhemmuuteen liittyvää taustakirjallisuutta. Tutkielman aineisto koostuu 43 isovanhempien kirjoittamasta kertomuksesta. Isovanhemmuudelle annettuja merkityksiä tarkastellaan aineistolähtöisen teemoittelun avulla. Teemoittelun kautta eritellään kirjoittajien suhdemuodostelmien ominaisuuksia sekä niiden vaikutusta isovanhempien tai varaisovanhempien ja lastenlapsien välisen suhteen muotoutumiseen. Tutkielman tulokset osoittavat, että isovanhemmuus sekä isovanhempien ja lastenlasten välinen suhde muotoutuu ja muuttuu osana perhemuodostelmaa. Isovanhempien perhemuodostelmissa vaikuttavat jokaisen osapuolen tekemät valinnat. Menneet ja nykyiset perhesuhteet joko vaikeuttavat, edistävät tai tasapainottavat isovanhempien ja lastenlasten suhdetta. Erityisesti välisukupolven vaikutus ja päätösvalta isovanhemmuuden toteutumiseen ja keskinäisiin käytäntöihin on vahva. Hyvät välit omaan aikuiseen lapseen edistävät hyvää suhdetta myös lapsenlapsiin. Varaisovanhemmuutta syntyy hyvin monenlaisissa tilanteissa. Keskeistä on varaisovanhemman halukkuus toimia isovanhemman roolissa. Varaisovanhemmuuteen sisältyy enemmän valinnaisuutta ja vapaaehtoisuutta kuin biologiseen isovanhemmuuteen. Kaikkiin isovanhemmuuden muotoihin sisältyy neuvottelua sopivasta osallistumisen ja läsnäolon määrästä. Kokemus isovanhemmuudesta ja perheyhteydestä muodostuu yhdessä vietetyn ajan ja koetun läheisyyden pohjalta.