Browsing by Author "Ryynänen, Veera"

Tutkielma tarkastelee sosiaalisen tuen ja sosioekonomisen aseman yhteyttä koettuun terveyteen haittaavaa pitkäaikaissairautta sairastavilla ja sairastamattomilla. Aiempien tutkimusten perusteella sosiaalisella tuella ja korkealla sosioekonomisella asemalla on yhteys hyvään koettuun terveyteen. Haittaavaa pitkäaikaissairautta sairastavien koettuun terveyteen vaikuttavia sosiaalisia ja sosioekonomisia resursseja on kuitenkin tutkittu vähän. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään sosiaalisen tuen teorioita. Tutkielma on kvantitatiivinen ja poikkileikkausaineistoon pohjaava tutkimus. Tutkielman aineistona käytettiin European Social Studies 2016 -kyselytutkimuksen Suomen aineistoa (n=1925), jonka vastaajat olivat iältään 15–98-vuotiaita. Aineistossa kysyttiin, millaiseksi vastaajat kokevat terveytensä ja haittaako heidän arkista toimintaansa jokin pitkäaikainen sairaus tai vamma. Lisäksi aineisto sisälsi taustatietoja henkilöiden sosiaalisesta ja sosioekonomisesta asemasta. Näitä muuttujia ovat parisuhde- ja perhestatusta, sosiaalisiin tapahtumiin osallistumisen aktiivisuutta, koulutustaustaa, kotitalouden nettotuloja sekä ansiotyöstatusta kuvastavat muuttujat. Lisäksi vakioitiin tutkittavien ikä ja sukupuoli. Tutkielman menetelminä käytettiin ristiintaulukointia sekä multinomiaalista logistista regressioanalyysiä. Tutkielman selitettävä muuttuja muodosti neljä luokkaa koetun terveyden ja haittaavan pitkäaikaissairauden sairastamisen mukaan. Tutkielmassa löydettiin joitakin yhteyksiä sosiaalisen tuen ja koetun terveydentilan välillä. Yksin asuminen oli yhteydessä heikkoon koettuun terveyteen ja haittaavaan pitkäaikaissairauteen (OR 1,70, 95 % LV 1,27–2,28). Vähäinen sosiaalisiin tapahtumiin osallistuminen oli yhteydessä heikkoon koettuun terveyteen sekä haittaavaa pitkäaikaissairautta sairastavilla (OR 2,66, 95 % LV 1,88–3,76) että sairastamattomilla (OR 2,37, 95 % LV 1,52–3,70). Sen sijaan perheellä tai parisuhteen tyypillä ei ollut yhteyttä ryhmäjäsenyyksiin. Sosiaalisen tuen yhteydet kuitenkin heikkenivät ja jopa katosivat, kun sosioekonomista sijoittumista kuvaavat muuttujat vakioitiin. Sosiaalisen tuen merkitys näyttää ainakin osittain selittyvän sosioekonomisilla tekijöillä. Heikko koettu terveys on yhteydessä etenkin matalaan koulutustasoon ja matalaan kotitalouden nettotulotasoon sekä haittaavaa pitkäaikaissairautta sairastavilla myös ansiotyön ulkopuolella olemiseen. Myös vähäisen sosiaalisiin tapahtumiin osallistumisen yhteys heikkoon koettuun terveyteen säilyy, vaikka sosioekonomista sijoittumista kuvaavat muuttujat vakioitiin. Haittaavaa pitkäaikaissairautta sairastavien ja hyvän koetun terveyden ryhmässä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä tarkasteltuihin muuttujiin. Tämän ryhmän tutkimiseen tarvittaisiin laajempi tutkimusaineisto. Tutkielmassa löydettiin siis yhteyksiä sosiaalisen tuen ja koetun terveyden välillä, mutta yhteydet heikkenivät, kun sosioekonominen asema otettiin huomioon. Tutkielma antaa viitteitä siitä, että sosioekonomisen aseman huomioiminen olisi erittäin tärkeää sosiaalisen tuen ja koetun terveyden välistä yhteyttä tutkittaessa. Tutkielma haastaa huomaamaan sosiaalisen tuen ja sosioekonomisen sijoittumisen tuottamia terveyseroja, sekä edistämään yhteiskunnassa näiden erojen purkamista.