Browsing by Author "Säisänen, Eija"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan perheneuvolan työntekijöiden kertomuksia kokemuksistaan eroperheille tarjottavista palveluista, sovittelun kaltaisista käytänteistä, osaamisestaan perheiden kanssa työskentelyssä ja perheneuvolan eropalvelujen sijoittumisesta alueellisesti tarjolla oleviin eropalveluihin. Tutkimuksellani pyrin saamaan tietoa siitä, minkälaista osaamista eroperheiden kanssa perheneuvolassa työskentelevät kertovat tarvitsevansa, minkälaiset tekijät määrittävät perheneuvolan erotyötä sekä sitä, millä tavalla palvelua olisi tarkoituksenmukaista kehittää, jotta palvelu mahdollisimman hyvin ja oikea-aikaisesti vastaisi eroperheiden tuen tarpeita. Aihe on tärkeä, sillä eroperheille tarjottavan tuen määrä ja laatu vaikuttavat nyt ja tulevaisuudessa merkittävästi siihen, kuinka tasapainoisen kasvuympäristön vanhemmat kykenevät lapsilleen eron jälkeen luomaan. Erilaisten lapsiin liittyvien asioiden sopimisen lisäksi eroperheen kanssa työskentelyn tavoitteena on huomioida lapsen etu vanhemmuutta tukemalla. Maisterintutkielmani aineisto koostuu viiden Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan perheneuvolan työntekijän haastatteluista. Kaikki työntekijät työskentelevät saman kunnan perheneuvolassa, jossa heidän työnkuvaansa kuuluu koulutuksesta ja aiemmasta työkokemuksesta riippumatta eroperheiden kanssa sosiaalihuoltolain (1301/2014) 26 §:n mukainen kasvatukseen ja perheneuvontaan liittyvä työskentely. Haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua ja tutkimuksen analyysimenetelmänä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan perheneuvolan eroperheille tarjolla olevat palvelut muodostuvat yksittäisten työntekijöiden aiemman työkokemuksen ja koulutuksen mukaisesti. Haastatteluissa työntekijät kertovat erityisesti itsellään olevista valmiuksista varmistaa lapsen edun toteutuminen työskentelyssä. Perheneuvolassa käytössä olevia työmenetelmiä ei tutkimuksen tulosten mukaan ole mallinnettu, minkä lisäksi työntekijät kertovat kokevansa epätietoisuutta muiden eropalveluja alueella tuottavien tahojen työn sisällöistä ja yhteistyön mahdollisuuksista. Tutkimuksen mukaan perheneuvolan työntekijät tiedostavat palvelujen, yhteistyön ja työskentelyssä käytettävien menetelmien kehittämisen tarpeen, mutta puutteet osin sekä tiedollisessa, taidollisessa, lainsäädännöllisessä että ammattieettisessä erityisosaamisessa ja organisaation kehittämisen rakenteissa eivät tue eropalvelujen saattamista paremmin eroperheiden tuen tarpeiden mukaisiksi. Tutkimustulokset ovat yhteneväisiä aiemmin tehtyjen tutkimusten osalta eropalvelujen pirstaloituneisuudesta ja perhesovitteluun kehitetyn yhtenäisen mallin hyödyntämättä jättämisestä kansallisella tasolla, eikä kokonaisvastuuta alueellisten eropalvelujen tuottamisesta tai kehittämisestä ole määritelty minkään yksikön vastuulle.