Browsing by Author "Saalo, Venla Marjukka"

Tutkielmassa tarkastellaan, millä keinoilla keskustelijat ylläpitävät kasvojaan tuottaessaan ja vastaanottaessaan ambivalenttia kertomusta. Ambivalenssi tarkoittaa valenssien eli puheen positiivisen ja negatiivisen sisällön välistä ristiriitaa tai samanaikaisuutta. Tutkielman viitekehys sijoittuu keskustelunanalyyttiseen tutkimusperinteeseen sekä Goffmanin kasvoja koskevaan teoriaan. Keskustelussa osallistujat pyrkivät ylläpitämään sekä omia että toisen kasvoja keskustelun sujuvuuden ja yhteisymmärryksen takaamiseksi. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota myös siihen, miten ambivalenssi kertomuksissa rakentuu, miten sitä tulkitaan ja millä tavalla ambivalenssin tyyppi on yhteydessä kasvojen ylläpitämisen keinoihin. Aineistona käytetään videonauhoitettuja ja litteroituja keskusteluja. Aineiston on kerännyt professori Anssi Peräkylän johtama tutkimusprojekti, jossa tutkitaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja psykofysiologisen aktivaation välisiä yhteyksiä. Aineisto koostuu dyadisessa kasvokkaisessa keskustelutilanteessa kerrotuista, keskustelijoiden omaan elämään liittyvistä kertomuksista, jotka tutkimusryhmän jäsenet ovat luokitelleet ambivalenteiksi. Aineistossa ambivalenssi näkyy kertojan ristiriitaisena asennoitumisena kerrottuun. Analyysimenetelmänä käytetään keskustelunanalyysia. Analyysissa tarkastellaan erityisesti keinoja, joilla osallistujat ilmaisevat asennoitumista, ja joilla he välittävät itsestään tietynlaista vaikutelmaa. Tutkimus osoittaa, että kertoja ylläpitää kasvojaan pääasiassa antamalla itsestään kertomuksen avulla johdonmukaisen ja positiivisen vaikutelman, ja vastaanottaja osoittamalla samanmielisyyttä kertojan asennoitumista kohtaan. Sekä kertoja että kertomuksen vastaanottaja ovat aktiivisia toimijoita kasvojen ylläpitämisessä ja kertomuksen tulkinnassa. Kertomuksissa on voimassa preferenssijäsennys, eli toiset toiminnot ovat keskustelussa sosiaalisesti odotettuja eli preferoituja, toiset ei-toivottuja eli preferoimattomia. Preferoimattomat toiminnot voivat johtaa katkoksiin keskustelutilanteessa ja siten kasvojen menettämisen uhkaan. Johdonmukaisen vaikutelman rakentamiseen ja samanmielisyyden ilmaisemiseen käytetään erilaisia keinoja riippuen siitä, millä tavalla ambivalenttia kertojan asennoituminen on. Mikäli kertoja ilmaisee vuorotellen useaa eri asennoitumista, on vastaanottajan preferoitua ilmaista samanmielisyyttä kertojan ilmaisemille asennoitumisille samassa suhteessa. Jos kertoja ilmaisee päättämättömyyttä siitä, kuinka asennoituisi kerrottuun, vastaanottajan on preferoitua esittää perustelu kertojan päättämättömyydelle tai vahvistaa kertojan itsensä esittämä perustelu ja siten esittää päättämättömyys johdonmukaisena. Jos kertoja ilmaisee, että hänen asennoitumisensa on muuttunut, vastaanottajan odotetaan kontekstista riippuen joko tunnustavan muutoksen tai kieltävän sen. Keskustelijat torjuvat kasvoille kohdistuvat uhat tavallisesti yhteistyössä. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että ambivalenssi kertomuksessa vaatii sekä kertojalta että vastaanottajalta aktiivista asennoitumisen ilmaisua ja kertomuksen tulkintaa, jotta kummankaan kasvoille ei kohdistuisi uhkaa. Osallistujat rakentavat ambivalentin kertomuksen kautta ristiriitaisille asioille ja tapahtumille merkityksiä yhteistyössä ja siten paikantavat itseään ja toisiaan sosiaaliseen ja normatiiviseen maailmaan. Kasvot säilyvät, kun keskustelussa ilmaistaan asennoitumisen tai toiminnan olevan sosiaalisesti hyväksyttävää. Tutkielman perusteella voidaan näin alustavasti esittää, että ambivalentti kertomus vaatii aktiivisempaa kasvotyötä kuin valenssiltaan yksiselitteinen kertomus.