Browsing by Author "Saarenaho, Inkeri"

Viime vuosikymmenten taloudelliset, ympäristölliset ja yhteiskunnalliset kriisit viittaavat kroonistuviin haasteisiin, mitä varten yhteiskuntien ja kaupunkien tulee yhä enenevissä määrin luoda pitkän aikavälin varautumista. Poliittisten päättäjien on edistettävä päätöksentekoa suuressa epävarmuudessa, kun tulevaisuutta on yhä vaikeampi ennustaa. Tutkielmassa tutkittiin Helsingin, Kotkan, Porvoon ja Päijät-Hämeen kaupunkijohtojen näkemyksiä pitkän aikavälin varautumisesta monimutkaisiin yhteiskunnallis-ympäristöllisiin kriiseihin Suomessa kuntatasolla. Tutkimuskysymyksenä oli, miten kolme erilaista tapaa kehystää pitkän aikavälin tulevaisuus vaikuttaa kaupunkijohtojen näkemyksiin strategisesta varautumisesta. Tutkielma tehtiin WISE-tutkimushankkeen toimeksiantona. Hankkeelta saatu aineisto muodostui politiikkapäämaja ja tulevaisuuden tilannehuone skenaarioharjoituksista, joissa simuloitiin kolmea erilaista tulevaisuuskehystä neljässä eri kaupungissa. Helsingin harjoitus järjestettiin vuonna 2019. Siinä osallistujien tuli tehdä kuvitteellisia päätöksiä pelimäisen simuloinnin avulla vuoteen 2040 asti. Kotkan harjoituksessa vuonna 2021 osallistujat pohtivat skenaariossa esitetyn kemikaalikuljetusonnettomuuden negatiivisia vaikutuksia kaupungin vuoden 2025 neljään strategiaan. Porvoon ja Päijät-Hämeen harjoitukset järjestettiin vuonna 2023. Niissä tulevaisuuskehys oli muista harjoituksista poiketen samanlainen: osallistujien tuli pohtia seuraavan 15 vuoden aikana kaupungin kohtaamia haasteita ja esittää tarvittavia toimenpiteitä ekologisen jälleenrakennuksen näkökulmasta. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset osoittivat tulevaisuuskehysten luomia eroavaisuuksia sekä tulevaisuuskehyksistä riippumattomia samankaltaisuuksia. Eroavaisuudet toivat esille kaupunkijohtojen vaihtelevat näkemykset tulevaisuuskehyksissä esitetyistä kriiseistä ja tavoitteiden onnistumisesta simuloida aidosti kriisitilannetta. Eroavat näkemykset heijastuivat siihen, tehtiinkö harjoituksissa oivallisia havaintoja kaupungin varautumiselle harjoitusten ulkopuolella. Riippumattomat samankaltaisuudet puolestaan viittasivat kaupunkijohtojen nousseisiin ajatuksiin, jotka venyttivät keskustelua strategisesta varautumisesta kehysten ulkopuolelle tuoden mukaan ajattelua laajemminkin kriiseistä ja päätöksenteosta. Samankaltaisuuksina nousivat myös poliittinen tasapainoilu osana kaupunkien toimintaa sekä niiden omat haasteet ja tavoitteet laajojen ja ylikansallisten kriisien ohella. Harjoitusten eroavien ajankohtien vuoksi kriiseihin liittyviä näkemyksiä on tarkasteltava kriittisesti, sillä Helsingin harjoitus järjestettiin ennen 2020-luvun koronaviruspandemiaa ja Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin mielenkiintoista, että pitkän aikajänteen skenaarioharjoituksia hyödynnettäisiin kaupunkijohtojen strategisen varautumisen kehittämisessä edelleen, sillä kroonistuvat ja yllättävätkin yhteiskunnallis- ympäristölliset kriisit ovat osoittautuneet jatkuviksi.